Fredrikin isä, Jost Pipping, arvosti koulutusta ja oli itsekin opiskellut aikoinaan Turun Akatemiassa. Isä panostikin Fredrikin koulutukseen ja hankki hänelle kotiopettajia jo varhaisesta vaiheesta lähtien. Vain 16-vuotiaana avautuivat ovet Turun Akatemiaan, jossa erityisesti latina, kreikka, historia sekä filosofia kiinnostivat nuorta opiskelijaa.

Vuonna 1804 hän sai kandidaatin opinnot päätökseen ja seuraavana vuonna maisterin arvonimen. Akatemian ovet eivät kuitenkaan jääneet kauas taakse, vaan valmistelut dosentin väitöskirjaa eli tutkijan uraa varten oli hyvässä vauhdissa. Parissa vuodessa valmistuikin väitöskirja, joka perehtyi Homeroksen teksteihin. Väitöskirja varmisti Pippingin nimityksen Kreikan kirjallisuuden dosentiksi, jolloin hän pääsi virallisesti myös opettamaan.

Ura kirjallisuuden ja kirjojen parissa alkoi kuitenkin näyttää houkuttelevammalta ja hänet valittiinkin vuonna 1814 Akatemian kirjastonhoitajaksi sekä oppihistorian professoriksi. Hän oli hoitanut kumpaakin virkaa aikaisemmin sijaisena ja oli suoriutunut tehtävistä niin hyvin, että erillistä opetuskoetta ei tarvittu. Kahdesta työtehtävästä Pipping piti tärkeimpänä nimenomaan kirjastonhoitajan puolta.

Hän ei kuitenkaan antanut kirjastonhoitajan työn haitata opetustehtäviä, vaan valvoi ja opasti tunnollisesti niin aloittelevia tutkijoita kuin tuoreita ylioppilaitakin. Vasta vuonna 1837 hän pyysi eroa opetustehtävistä, jotta voisi keskittyä täysipäiväisesti kirjastonhoitamiseen.

1840-luvulla Fredrik Pipping pääsi tutustumaan myös valtakunnanosan hallintoon senaatin talousosaston jäsenyyden myötä. Hän pääsi myös hyödyntämään tietoja yliopistomaailmasta kirkollistoimikunnan päällikkönä, jonka vastuulle opetustoimi siirrettiin 1840-luvun alussa. Hän ei kuitenkaan ollut erityisen vaikutusvaltainen henkilö päivänpolitiikassa vaan monet pitivät häntä pikemminkin pykäliin tarttuvana virkamiehenä, jolta ” puuttui kyky ymmärtää laajempia kokonaisuuksia.”

Pippingin tekemää työtä nimenomaan kirjojen parissa kuitenkin arvostettiin, mistä on osoituksena useat erilaiset kunnianosoitukset. Fredrik Wilhelm Pipping aateloitiin vuonna 1839 ja hänen vaakunansa löytyy nykyisin Ritarihuoneen seinältä. Lisäksi hänet kutsuttiin jäseneksi useisiin tieteellisiin seuroihin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Valtioneuvoksen arvonimen Fredrik Pipping sai vuonna 1845.

Lähteet:

• Tuija Laine, ”Pipping, Fredrik Wilhelm”. Kansallisbiografia-verkkoartikkeli. Luettu 07.05.2015.
• Wikipedia, ”Fredrik Wilhelm Pipping”. Wikipedia-verkkoartikkeli. Luettu 07.05.2015.
• Kansalliskirjaston aikajana.