Filosofian kandidaatti 1885, filosofian maisteri 1886, filosofian lisensiaatti 1887 ja filosofian tohtori 1890, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1887–1893, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1893–1929, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto / Helsingin yliopisto (nimenmuutos v. 1919)
Suomen kielen opettaja Läroverket för gossar och flickor -oppilaitoksessa Helsingissä 1884–1887
Valvojan toimituksen jäsen 1886-, päätoimittaja 1897–1905
Uuden Suomettaren avustaja 1891–1899
Finnisch-ugrische Forschungen -kausijulkaisun päätoimittaja 1901–1935
Helsingin Sanomien vakinainen avustaja 1905–1917
Kalevalaseuran puheenjohtaja 1919–1935
Senaattori 1917–1918, opetusministeri 1925, ulkoasiainministeri 1925–1926
Suomen lähettiläs Kööpenhaminassa ja Budapestissa 1927–1930
Turun yliopiston kansleri 1926–1935
Valtioneuvos 1934
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta
Lauseopista professuuriin
Emil Nestor Setälän kerrotaan olleen jo koululaisena kiinnostunut suomen kielestä, vaikka joutui opiskelemaan sitä ruotsinkielisen kieliopin avulla. Setälää, kuten muitakin Hämeenlinnan normaalilyseon oppilaita, harmitti suomenkielisen kieliopin puuttuminen. Koulunsa opettajan Arvid Genetzinkannustamana hän laatikin vaikeaselkoisiin saksankielisiin lähteisiin perehtyen Suomen kielen lauseoppi -teoksen, joka julkaistiin vuonna 1880. Suoritus osoitti koulupojassa poikkeuksellista filologista lahjakkuutta.
Setälän ahkeruus jatkui Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa. Hän opiskeli muun muassa suomea, latinaa, sanskritia, kreikkaa, vertailevaa kielentutkimusta ja kasvitiedettä saavuttaen priimuksen arvon vuonna 1886. Suomalais-ugrilaisten kielten modusten ja tempusten kehitystä käsitelleen väitöskirjansa myötä hänestä tuli filosofian priimustohtori vuonna 1890. Nuorella Setälällä oli heti tähtäimessään yliopistoura ja erityisesti August Ahlqvistin eläkkeelle siirtymisestä vapautunut professuuri.
Setälän kilpakumppanina professorin virassa oli kouluvuosiensa opettaja Arvid Genetz. Vaiherikas virantäyttöprosessi päättyi lopulta siihen, että kumpikin herroista sai oman professuurin. Genetzistä tuli suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja 29-vuotiaasta Setälästä suomen kielen ja kirjallisuuden professori.
Nuoren miehen into kohdistui Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa oppiaineensa opetuksen uudistamiseen. Tutkimuspuolella hän oli innokas ideoija, mutta kiireiden keskellä moni uusi tieteellinen avaus jäi toteuttamatta. Hän kuitenkin julkaisi lukuisia tutkimuksia. Yksi merkittävimmistä on suomalaiseen kansanrunouteen ja esihistoriaan painottunut Sammon arvoitus (1932).
Yhteistyössä lankonsa Kaarle Krohnin kanssa E.N. Setälä teki uuden aluevaltauksen aloittamalla kansainvälisen fennougristiikkaa käsittelevän Finnisch-Ugrische Forschungen -aikakauskirjan julkaisemisen vuonna 1901. Yksi Setälän 1890-luvun suurista suunnitelmista oli uusien sanakirjojen laatiminen. Tämä hanke eteni erityisesti 1920-luvulla, jolloin kansanedustajana ja ministerinä toiminut Setälä pystyi edistämään Sanakirjasäätiön kehittämistä.
E.N. Setälän koulupoikana laatimasta Suomen kielen lauseoppi -teoksesta tuli legendaarinen oppikirja. Sitä käytettiin uusintapainoksina oppikouluissa ja yliopistoissa pitkälle 1900-luvun jälkipuolelle asti.
Filosofian kandidaatti 1885, filosofian maisteri 1886, filosofian lisensiaatti 1887 ja filosofian tohtori 1890, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1887–1893, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1893–1929, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto / Helsingin yliopisto (nimenmuutos v. 1919)
Suomen kielen opettaja Läroverket för gossar och flickor -oppilaitoksessa Helsingissä 1884–1887
Valvojan toimituksen jäsen 1886-, päätoimittaja 1897–1905
Uuden Suomettaren avustaja 1891–1899
Finnisch-ugrische Forschungen -kausijulkaisun päätoimittaja 1901–1935
Helsingin Sanomien vakinainen avustaja 1905–1917
Kalevalaseuran puheenjohtaja 1919–1935
Senaattori 1917–1918, opetusministeri 1925, ulkoasiainministeri 1925–1926
Suomen lähettiläs Kööpenhaminassa ja Budapestissa 1927–1930
Turun yliopiston kansleri 1926–1935
Valtioneuvos 1934
