Elias Lönnrot oli Oulun Wiikko-Sanomia toimittaessaan kirjoittanut neuvoja kansalle mm. käräjämenettelyyn ”Neuvoja talonpoikaiselle kansalle oikeuden hakemisessa ja keräjän käymisessä”. Tähän jatkoa oli kauppakaaren ja maakaaren uusi suomennos vuoden 1857 Suomi-kirjassa. Lönnrot laati suomennoksen, koska hän piti edellistä lainsuomennosta erittäin kehnona. Hänen mukaansa siinä oli seurattu ruotsalaista lausetta sana sanalta ja lisäksi ruotsin sanat oli käännetty huonosti. Hänen mukaansa ruotsia ymmärtämättömän suomalaisen oli mahdotonta saada siitä selvää.

Myöhemmin Lönnrot suomensi J. Ph. Palménin lakikirjan. Se ilmestyi vuonna 1863 nimellä La’in-opillinen Käsikirja Yhteiseksi siwistykseksi. Kirjan ilmestyttyä Lönnrotin kerrotaan kehaisseen Palménille: ”Saat nähdä ettei ruotsalainen talonpoika ymmärrä Sinun kirjoittamaasi, mutta suomalainen talonpoika ymmärtää minun kirjoittamani.” Palménin lakikirjan suomennoksen arvostelu ilmestyi Suomettaressa vuonna 1863. Arvio on etupäässä kiittävä, mutta siinä huomautetaan erityisesti uusista johdoksista (mm. ”virheellisistä” nnAinen- ja stO-johdoksista) ja yhdyssanojen nominatiivialkuisuudesta silloin, kun jälkiosana on transitiiviverbin johdos (esim. pesäjako, metsähoitaja, läänihallitus). Arvio on mitä todennäköisimmin August Ahlqvistin laatima, koska hänelle tyypillisesti siinä moititaan liiallisesta uudissanojen tekemisestä: ”– – tahdoimme näyttää, mikä vaikea ja vaarallinen asia uutten sanojen tekeminen on, koska semmoinenkin kielen sankari kuin Lönnrot voi johto-lakia käyttäessänsä toisinaan erehtyä”.

Kasviopin tärkeydestä Lönnrot kirjoitti jo Litteraturbladissa vuonna 1847. Tuolloin hän kertoi pitävänsä kasvioppia yhtenä tarpeellisimmista ja hyödyllisimmistä opeista: ”Jo siitäkin syystä pitäisi sitä harjoitettaman, ettei mikään muu ole niin sovelias silmin nähtävästi osoittamaan kaikenlaisen muunkin opin hyödytystä.” Flora Fennicassa (1860) hän sitten sanoo vielä selvemmin: ”En tiedä, mikä paremmin kun kasvioppi totuttaisi harjoittajaansa omavaraiseen tutkintoon ja ulkonaisten erinäisyyksien tarkkaan havaintoon (– –).”

Ennen kokonaisen kasvion julkaisemista Lönnrot halusi julkaista kasvitieteellisen oppisanaston, jotta saisi siihen huomautuksia tai parannusehdotuksia. Noin 1300 termiä sisältävä ”Kasvikon oppisanoja” ilmestyi vuoden 1858 Suomi-kirjassa. Flora Fennicassa (1860) Lönnrot otti sanaston käyttöön kaikessa runsaudessaan. Lönnrotin kasvitieteeseen kehittämiä termejä ovat mm. emi, hede, terälehti, verholehti, kärhi, siemenkota, sepivä, nirhalaitainen ja kourasuoninen.

”Kasvikon oppisanat” otettiin vastaan innostuneesti. Esimerkiksi Rietrikki Polén kirjoittaa Mehiläisessään, että ”– –emme voi olla tässä ilmoittamatta sitä iloa, jonka jokainen Suomalainen tuntee näistä oppisanoista, jotka ovat avanneet suomenkielelle tietä kasvikon tieteesen. Niistä nähdään selvästi, kuinka rikas ja taipusa äitimme kieli on, kun se vaan saapi taitavia miehiä ystäviksensä.” Kirjoittaja kritisoi kuitenkin joitain termejä siitä, että niitä on käytetty eri merkityksessä kuin joissain suomen murteissa.

Myös Snellman kehui Lönnrotin termistöä. Hän ihaili myös suomen kielen taipuvaisuutta kirjoittamalla, että Lönnrotin sanastosta ei koskaan puutu sopivaa sanaa vastaamaan käsitettä, joka ruotsin kielessä olisi pakko ilmaista kiertäen. Snellman piti Lönnrotin kasviota merkittävänä niin suomalaiselle kirjallisuudelle, Suomen kansalle kuin koulu- ja yliopisto-opetuksellekin. Lönnrotin kehittelemä kasvitieteellinen sanasto vakiintui hyvin, ja yhä nykyäänkin kasvien rakenneopissa operoidaan suomeksi pääosin Lönnrotin kasviosta peräisin olevilla termeillä.

Elias Lönnrot itse toivoi termityönsä olevan malliksi tuleville sukupolville, ja päättääkin Kasvikon oppisanojen jälkisanat kalevalaisen laulajan tavoin:

 "Se joka lähtee virheitä ja puuttuvaisuuksia urkkimaan, löytää niitä kyllinki tässä kokeessani, mutta olkoonpa niitä miten hyvänsä, tavattakoon siinä jos paljonki sopimattomia sanoja ja muuta moittimista, niin kuitenki, kaikitenki

Ladun taitoin, latvat taitoin
Oksat kartein, tien osotin,
Somemmille suorijoille,
Tarkemmille taitajille,
Nuorisossa nousevassa,
Polvessa ylenevässä."