Puhtaasti akateemisten ansioidensa ohella Edvard Alexander Westermarck tunnetaan myös aikaansa nähden radikaalina vapaa-ajattelijana. Opiskeluaikanaan Helsingissä 1880-luvulla hän tuli ylioppilasliikkeen keskuudessa kosketuksiin vahvojen realismin, kehitysopin ja kristillisten instituutioiden kritiikin virtausten kanssa. Nämä ajatukset olivat keskeisiä hänen elämäntyölleen ja aatteelliselle suuntautumiselleen.

Westermarck hylkäsi kristinuskon, koska uskoi sen olevan tieteellisesti perusteeton. Hän perustikin yhdessä ystävänsä Rolf Lagerborgin kanssa ylioppilasyhdistys Prometheuksen vuonna 1905. Yhdistyksen pääasiallisia tavoitteita oli uskonnonvapauden edistäminen Suomessa. Puheenjohtaja Westermarckin johdolla yhdistys vaati muun muassa kirkon erottamista valtiosta, siviiliavioliiton hyväksymistä ja valapakon poistamista oikeudenistunnoista.

Prometheus toimi aktiivisesti vain lyhyen aikaa. Sen toiminta oli 1910-luvun puoliväliin mennessä hiipunut olemattomaksi, ja sisällissodan jälkeen se lakkautettiin. Valtiovalta oli todennut sen toiminnan propagandistiseksi. Nykyään samaa nimeä kantavat tosin uusi vapaa-ajattelijayhdistys Helsingin yliopistossa sekä uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomat Prometheus-leirit.

Ensimmäisten akateemisten oppineiden joukossa Westermarck vaati myös suvaitsevaa suhtautumista homoseksuaalisuuteen ja muihin aikansa sosiaalisiin normeihin nähden seksuaalisesti poikkeaviin. Oleskellessaan Lontoossa hän toimi lisäksi kahdessa naisasialiikkeessä ja kiinnostui jo varhain myös eläin- ja luonnonsuojelusta. Westermarckin aikaansa nähden jopa radikaalin suvaitsevaiset kannanotot juonsivat juurensa hänen jo nuorena miehenä löytämästään uskontokritiikista.

Westermarckin viimeinen suuri teos Christianity and Morals (1939) summasi hänen näkemyksensä kristinuskosta ja sen opeista. Teoksen kantava teema on kiistää vallitseva ajatus siitä, että kristinusko olisi johtanut moraaliseen kehitykseen. Uskonnonkritiikki teoksessa oli liian radikaalia silloisessa suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se ilmestyikin kokonaisuudessaan suomeksi vasta vuonna 1984. Westermarckin johtopäätös aiheesta oli suorasukainen:

On väitetty, että [...] ihmissuvun kaikki hyve ja hyvä käyttäytyminen saavat kiittää synnystään kristillistä uskontoa, että se on ollut Euroopan moraalisen kehityksen päälähteenä. Olen tutkinut sitä vaikutusta, joka kristinuskolla on ollut sekä moraaliin yleensä että sosiaalisen ja moraalisen elämän eri haaroihin, ja päätynyt toisenlaisiin johtopäätöksiin.

Lähteet

• Olli Lagerspetz, ”Westermarck, Edvard”, Filosofia.fi-verkkojulkaisu. Viitattu 18.3.2015.
• Jouko Aho, ”Westermarck, Edvard”, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 18.3.2015.
• Lars Hertzberg, ”Westermarck, Edvard”, Biografiskt lexikon för Finland –verkkojulkaisu. Viitattu 18.3.2015.
• Juhani Pietarinen, ”Edvard Westermarck. Moraalifilosofian dinosauri”, Tieteessä tapahtuu 2/1995, 6–8, Helsinki 1995. Viitattu verkkojulkaisuun 18.3.2015. 
• Wikipedia, Prometheus-seura, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 18.3.2015.
• Kari Väyrynen, ”Westermarck ja eläinten oikeudet”, kirjassa Ympäristösosiologian virrat ja verkostot. Juhlakirja professori Timo Järvikosken 60-vuotispäivänä, Oulu 2008.