Takaisin

Cecilia af Forselles

Maria Cecilia af Forselles
30.6.1954, Helsinki

Filosofian maisteri 1982 ja filosofian tohtori 2001 (historia), Helsingin yliopisto

Kirjastonjohtaja 2005–, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tutkijana Helsingin yliopistossa ja eri tehtävissä Suomen kansalliskirjastossa 1986–2004
Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksen jäsen 2014– ja varapuheenjohtaja 2015
Suomen Oppihistoriallisen Seuran puheenjohtaja 2013–
Kansalliskirjaston johtokunnan jäsen 2014–
Tieteen päivien 2017 ohjelmatoimikunnan jäsen

Tutkimusaiheet: suullinen perinne ja kirjallinen kulttuuri, Kalevalan käännösten kulttuurihistoria, kirjallinen muisti ja ajatusten virtaukset, Euroopan aate-, tiede- ja oppihistoria

Viimeaikaiset tutkimukset ovat käsitelleet kirjallista kulttuuria ja ajatusten virtauksia, Kalevalan käännösten kulttuurihistoriaa, lukemiskulttuurin ja tiedeyhteisön muuttumista sekä suullisen kulttuurin nousua akateemisen kiinnostuksen kohteeksi 1700-luvulla.

Valikoima julkaisuja
Intryck, inspiration och idéer. Beskrivningar av Kina i Europa, Sverige och Finland. Teoksessa Kleion pauloissa (2014).
Englanninkieliset käännökset. Kalevalan muuttuvat ylikansalliset tehtävät. Teoksessa Kalevala maailmalla. Kalevalan käännösten kulttuurihistoria ( 2012).
The Emergence of Finnish Book and Reading Culture in the 1700s (Ed. 2011)
Kirjakulttuuri kaupungissa 1700-luvulla (toim. 2008)
The A. E. Nordenskiöld Collection. Annotated Catalogue of Maps made up to 1800. Vol. 5:1. & 5:2 (1995)

Palkintoja ja kunnianosoituksia
Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki 2014
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hopeinen ansiomerkki 2012
Ruotsalais-suomalaisen kulttuurisäätiön kulttuuripalkinto 1997

Tekstit: Cecilia af Forselles (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Visioni

Olen onnekas saadessani toimia tieteellisten seurojen dynaamisessa ja älyllisesti inspiroivassa ympäristössä. Tiedeyhteisöille keskeistä on muun muassa tiedon välittäminen ja näkemysten vaihtaminen. Kaiken tiedonvälityksen lisäksi on henkilökohtaisilla tapaamisilla ja keskusteluilla korvaamaton merkitys. Kolmatta sektoria, tutkimuslaitoksia, muistiorganisaatiota ja tieteellisiä seuroja tulisi entistä enemmän noteerata merkittävinä tieteen toimijoina, jotka julkaisevat, säilyttävät tai välittävät tieteellisiä tietoa mutta sen lisäksi järjestävät tieteellisiä seminaareja ja konferensseja.

Tutkijoidenhan on välttämätöntä jakaa tutkimustuloksiaan toistensa kanssa. Julkaisujen vaikuttavuus on riippuvainen myös siitä, miten nopeasti tulokset julkaistaan ja siitä miten tehokkaasti tulokset saavuttavat samoista asioista kiinnostuneet tutkijat. Tieteellisiin kirjastoihin lisenssien ja käyttäjätunnusten taakse piilotetut julkaisut palvelevat vain harvoja tutkijoita eikä asiantuntijoita ja tutkijoita laajemmin yhteiskunnassa. Käytämme julkisia varoja näin eriarvoiseen tiedonjakeluun verkossa.

Akvarelli Kreetan arkaaisista maisemista.

Avoin tiede ja Open Access -julkaiseminen toivottavasti parantavat tilannetta. Taustalla on vaatimus tutkimustulosten välittämisestä ilman kustannuksia käyttäjille. Edistämällä avoimen tieteen kehitystä Suomessa voidaan toivottavasti taataa tulevaisuudessa tasa-arvoisempaa tiedonjakelua. Lisäksi kehittyneiden hakukoneiden ja palvelimien avulla aineistojen löytyvyys ja käyttö verkossa paranee sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Näen tässä myös humanisteille kiinnostavan kehityksen, joka lisää sekä digitaalisten lähdeaineistojen että tutkimustulosten käytössä olevan määrän mutta myös mahdollistaa erikoisten vaikeasti tavoitettavien aineistojen löytyvyyden ja käytön. Humanistien aineistokenttä laajenee mahdollistaen ennen näkemättömällä tavalla vertailevaa tutkimusta.

Toivoisin, että kaikessa kehitystyössä kuitenkin muistettaisiin, että päämääränä tulisi olla inhimillisen ympäristön luominen. Tiede, tiedon tuottaminen ja välittäminen sekä verkossa oleminen tulisi myös tukea tätä tavoitetta. Oma humanistinen identiteettini on vahva ja toivon, että antiikista ja renessanssista peräisin oleva hyveiden aitoa vaalimista, ihmisarvon merkitystä ja sivistystä ihanteena arvostettaisiin ja korostettaisiin kaikin tavoin kaikilla tiedon ja tieteen areenoilla.

Cecilia af Forselles työhuoneessaan.


 

Takaisin