Cecilia af Forsellesin tutkimusintressit ja erikoisalueet ovat:

• suullinen perinne ja kirjallinen kulttuuri
• Kalevalan käännösten kulttuurihistoria
• kirjallinen muisti ja ajatusten virtaukset
• Euroopan aate-, tiede- ja oppihistoria
• tiedonvälitys, tietoyhteiskunta ja kirjastot.

Hänen viimeaikaiset tutkimukset ovat käsitelleet suullista ja kirjallista kulttuuria, oppi-, aate-ja kulttuurihistoriaa sekä Kalevalan käännösten historiaa. Häntä on kiinnostanut suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutus. Hän on selvittänyt suullisen kulttuurin uudelleen arviointia ja tunnetuksi tekemistä sekä 1700-luvun loppupuolen tieteellistä ammatillistumista Turun akateemisessa yhteisössä Henrik Gabriel Porthanin sanomalehtikirjoitusten avulla. Hän on lisäksi kirjoittanut muun muassa uudesta lukemiskulttuurista ja aatemaailmasta Helsingissä 1700-luvun lopussa sekä miten Kalevalaa käännettiin englanniksi eri tarkoituksia ja kansainvälistä lukijakuntaa varten.

”Kalevalan kääntäminen englanniksi antoi teokselle uusia merkityksiä ja oli osa folklore-aineistojen valtavaa tarjontaa englanninkieliselle lukijakunnalle. Ei vaan eurooppalaiset folklore-aineistot vaan myös brittiläisten virkailijoiden ja sotilasviranomaisten, lähetyssaarnaajien ja naisten keräämät folklore-aineistot brittiläisissä siirtomaissa, Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa käännettiin englanniksi. Nämä folklore-aineistojen käännökset ovat vaikuttaneet siirtomaa-ajan jälkeisiin ja postmoderneihin kulttuuriteorioihin, joissa on huomioitu moniulotteisia näkökulmia, kerrostuneita sosio-kulttuurisia ilmiöitä ja ylikansallisten identiteettien muotoutumista. Aineistojen kääntäminen englanniksi ja siihen liittyvät aineistojen ylikansalliset muuttuvat merkitykset ovat saaneet tutkijoita kyseenalaistamaan muun muassa Herderin näkemystä folkloresta kielen, kansan sielun ja valtion yhtenäisyytenä.

Folklorea kirjallistettiin ja käännettiin toiseen kieleen, englanniksi, toisessa maassa, lukijakunnalle, joka tuskin pystyi kuvittelemaan alkuperäisiä kertojia. Folklore-kertomuksia ei enää kerrottu vaan tietyssä paikassa tulen ääressä pimeän tultua. Niitä luettiin ympäri vuorokauden, maanosien kellonajasta ja paikasta riippumatta koko englanninkielisessä maailmassa, The story-time of the British Empire was all the time (Naithani, 128). Tämä ei koske vaan siirtomaiden folklorea vaan myös muita englanniksi käännettyjä aineistoja, jotka näin saivat ylikansallisia merkityksiä” (Cecilia af Forselles, Englanninkieliset käännökset. Kalevalan muuttuvat ylikansalliset tehtävät. Teoksessa Kalevala maailmalla. Kalevalan käännösten kulttuurihistoria. 2012).

Cecilia af Forselles ei ole ensimmäinen sukunsa naisista, jotka ovat olleet kiinnostuneita suullisesta kulttuurista ja Kalevalasta ja Elias Lönnrotin kirjallisesta tuotannosta. Hänen sukulaisensa tohtori Jenny af Forselles toimitti Elias Lönnrotin ruotsinkielisiä kirjoituksia. Tuloksena Svenska litteratursällskapet i Finland julkaisi vuosina 1908 ja 1911 teokset Elias Lönnrots Svenska skrifter utgifna af Jenny af Forselles, osat 1 ja 2.

• Cecilia af Forselles Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivustolla