Suomen ruotsalainen kansallisuusliike syntyi 1800-luvun toisella puoliskolla. Se oli vastareaktio suomalaiskansalliselle liikkeelle, niin kutsutulle fennomanialle. Liikkeen varhaisen ideologian ja ohjelman laati pääasiassa Axel Olof Freudenthal. Ruotsalaisuusliikkeen kannattajia alettiin kutsua svekomaaneiksi.

Freudenthal aloitti kamppailunsa ruotsalaisuuden puolesta vuonna 1858. Hän piti silloin laittoman Nyländska afdelningenin (uusmaalainen osakunta) kokouksessa palopuheen. Hän julisti, että ruotsinkielisen väestön tulisi tulevaisuuden suvereenissa Suomessa toimia yhdistävänä linkkinä pohjoismaalaisten ja suomalaisten välillä.

Ylioppilasliike oli 1800-luvun kielikiistojen keskiössä. Suomalaisnationalismi valloitti yhä enemmän alaa opiskelijoiden keskellä 1850-luvusta lähtien. Ruotsalainen kansallisuusliike puolestaan rakentui lähinnä uusmaalaisten opiskelijoiden piirissä. Freudenthalista tuli liikkeen johtaja. Kun osakunnat taas laillistettiin vuonna 1868, Freudenthal valittiin Nyländska afdelningenin kuraattoriksi. Siinä missä muut osakunnat pitkälti suomalaistuivat 1800-luvun loppupuolella, Nyländska afdelningen päätti pysyä ehdottoman ruotsinkielisenä. Freudenthalin johdolla osakunnasta oli tullut svekomanian sydän.

Freudenthal ei ollut koskaan varsinaisesti poliitikko. Hän vaikutti sen sijaan kielikysymykseen lähinnä tieteen ja kulttuurin kautta. Vaikutteita teorioilleen Freudenthal sai etenkin Ruotsista. Siellä vaikutti muun muassa skandinavisti August Sohlman, joka oli kenties tärkein esikuva Freudenthalin ruotsalaisnationalistisille ajatuksille. Muualtakin Euroopasta löytyi paljon esikuvia germaanisen kansallisuusaatteen mukaelmalle.

Kieli, kansallisuus ja rotu liittyivät Freudenthalin ajatusmaailmassa tiiviisti yhteen. J. V. Snellmanin ajatusta yhdestä suomalaisesta kansasta vastaan Freudenthal esitti oman näkemyksensä: Suomessa oli kaksi eri kansakuntaa, suomalainen ja ruotsalainen. Euroopassa vallitsevien rotuteorioiden mukaisesti Freudenthal päätteli radikaaleimmillaan että suomalainen kansanosa oli alempiarvoista kuin ruotsalainen.

Freudenthalilaisessa svekomaniassa oli vahva viikinkiromanttinen puolensa. Hän oli mukana perustamassa ja kirjoitti aktiivisesti Vikingen-lehteen. Vikingen oli ensimmäinen varsinainen svekomaanien äänenkannattaja lehdistössä. Lehti vaikutti osaltaan siihen, että Suomen ruotsalaisia ja ruotsinmielisiä kutsuttiin suomenmielisessä lehdistössä piikittelevästi ”viikingeiksi”.

Freudenthal oli ruotsalaiskansallisen liikkeen perustajahahmoja ja sen alkuaikojen pääasiallinen ideologi. Kuitenkaan kaikki ruotsinmieliset eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä varsinkaan rotukysymyksistä. Vaikka Freudenthalin radikaalimmat ajatukset kohtasivatkin vastustusta, hänen roolinsa ruotsalaiskansallisen liikkeen synnyssä oli kiistaton.

Lähteet

• Kenneth Douglas McRae, Mika Helander & Sari Luoma, Conflict and Compromise in Multilingual Societies. Finland. Volume 3, Waterloo 1997.
• George C. Schoolfield, ”A Sense of Minority”, teoksessa A History of Finland’s Literature, A History of Scandinavian literatures 4, Lincoln 1998.
• Lars-Folke Landgrén, ”Freudenthal. Axel Olof (1836–1911)”, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 19.3.2015.
• Lars-Folke Landgrén, ”Freudenthal. Axel Olof (1836–1911)”, Biografiskt lexikon för Finland –verkkojulkaisu. Viitattu 19.3.2015.
• Nationens historia, Nylands Nation vid Helsingfors universitet –verkkosivut. Viitattu 19.3.2015.