Asko Parpola

Asko Heikki Siegfried Parpola
12.7.1941, Forssa

Filosofian kandidaatti 1963, lisensiaatti 1966, tohtori 1968, (Sanskrit ja vertaileva indoeuroopalainen kielentutkimus), Helsingin yliopisto

Indologian professori emeritus ja dosentti, Helsingin yliopisto 2005–

Tutkija, Pohjoismaiden Aasia-instituutti (Centralinstitut for Nordisk Asienforskning), Kööpenhamina 1968–1972
Vs. sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielentutkimuksen professori, Göteborgin yliopisto 1972
Nuorempi tutkija, Suomen Akatemian Humanistinen toimikunta 1972–1974
Vanhempi tutkija, Suomen Akatemian Humanistinen toimikunta 1974–1981
Vs. uskontotieteen professori, Helsingin yliopisto 1977
Indologian henkilökohtainen professori, Helsingin yliopisto 1982–2004
Vieraileva tutkija, Churchill College, University of Cambridge 1987
Vieraileva tutkija, Institute for Research in Humanities, Kyoto University 1999
Vieraileva tutkija, Research Institute for Humanity and Nature, Kyoto 2006
Hermann Collitz -professori, Summer Institute of Linguistics, Linguistic Society of America/Stanford University 2007

Tutkimusteemat
Vedan (Intian vanhimman tunnetun kirjallisuuden ja uskonnon) tutkimus
Indus-kulttuurin arvoitukset: kirjoitus, kieli ja uskonto
Arjalaisten (indoiranilaisten) kielten esihistoria arkeologian ja kielihistorian valossa

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Palkinnot ja erityissaavutukset
Helsingin yliopiston pro gradu -palkinto 1963
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritari 1990
Alfred Kordelinin säätiön elämäntyöpalkinto 2003
Suomen Leijonan komentaja
M. Karunanidhi Classical Tamil Award 2009
American Oriental Societyn kunniajäsen 2012
Intian presidentin Citation of Honour in Sanskrit Studies 2015

Kuva: Juri Ahlfors
Teksti: Asko Parpola ja Olli Siitonen (toim.)

Sāmavedan tekstien metsästystä

Intian rikkaassa kulttuurissa tutkittavaa riittää. Voi löytää vaikka 2500–3000 vuotta vanhoja Veda-tekstejä, jotka ovat pysyneet tieteelle tuntemattomina! Opettajani Pentti Aalto ehdotti väitöskirjani aiheeksi Drāhyāyaṇa-Śrautasūtraa, jota suomalainen J. N. Reuter alkoi julkaista vuonna 1904. Se kuuluu Sāmavedaan (SV), Veda-rituaaleja osaltaan kuvaavaan "uhrilaulujen tietoon" ja on nuorempi versio 500 eKr syntyneestä Lāṭyāyana- Śrautasūtrasta. Tutkin teosten suhdetta toisiinsa ja kaikkiin muihin SV-teksteihin.

Julkaisemattomia tekstejä on kuvattu kirjastojen käsikirjoitusluetteloissa. Thanjavurin kirjaston Maśaka-Kalpasūtraksi väitetyn tekstin otteista huomasin, että kyse olikin SV:aan kuuluvan Jaimini-Śrautasūtran entuudestaan täysin tuntemattomista osista. Samana vuonna 1966 julkaistiin juuri niihin liittyvä laaja kommentaari; editio perustuu vain yhteen käsikirjoitukseen ja vilisee virheitä. 700 jKr elänyt Bhavatrāta ei myöskään sisällytä selitysteokseensa kommentoimiaan tekstejä.

Nyt näiden merkittävien tekstien kriittinen editio on valmistumassa. Mutta ensin oli löydettävä lisää käsikirjoituksia ja vain viittauksista tunnettu, 900 eKr syntynyt laaja laulukokoelma, Jaiminīya-Uttaragāna (JUG). 25 Intian-matkaani harvinaisten Jaiminīya-tekstien valokuvaamiseksi on vuodesta 1985 osallistunut oppilaani, Helsingissä 2004 väitellyt Kioton yliopiston professori Masato Fujii. Thanjavurin käsikirjoitus on edelleen ainoa laatuaan, Bhavatrātan kommentaarista ja JUG:sta on löytynyt useita käsikirjoituksia, samoin monista muistakin Jaiminīya-teksteistä. Lauluista on tallennettu jopa vuosituhantinen suullinen perinne, joka nyt on sammunut.