Asko Parpola

Asko Heikki Siegfried Parpola
12.7.1941, Forssa

Filosofian kandidaatti 1963, lisensiaatti 1966, tohtori 1968, (Sanskrit ja vertaileva indoeuroopalainen kielentutkimus), Helsingin yliopisto

Indologian professori emeritus ja dosentti, Helsingin yliopisto 2005–

Tutkija, Pohjoismaiden Aasia-instituutti (Centralinstitut for Nordisk Asienforskning), Kööpenhamina 1968–1972
Vs. sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielentutkimuksen professori, Göteborgin yliopisto 1972
Nuorempi tutkija, Suomen Akatemian Humanistinen toimikunta 1972–1974
Vanhempi tutkija, Suomen Akatemian Humanistinen toimikunta 1974–1981
Vs. uskontotieteen professori, Helsingin yliopisto 1977
Indologian henkilökohtainen professori, Helsingin yliopisto 1982–2004
Vieraileva tutkija, Churchill College, University of Cambridge 1987
Vieraileva tutkija, Institute for Research in Humanities, Kyoto University 1999
Vieraileva tutkija, Research Institute for Humanity and Nature, Kyoto 2006
Hermann Collitz -professori, Summer Institute of Linguistics, Linguistic Society of America/Stanford University 2007

Tutkimusteemat
Vedan (Intian vanhimman tunnetun kirjallisuuden ja uskonnon) tutkimus
Indus-kulttuurin arvoitukset: kirjoitus, kieli ja uskonto
Arjalaisten (indoiranilaisten) kielten esihistoria arkeologian ja kielihistorian valossa

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Palkinnot ja erityissaavutukset
Helsingin yliopiston pro gradu -palkinto 1963
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritari 1990
Alfred Kordelinin säätiön elämäntyöpalkinto 2003
Suomen Leijonan komentaja
M. Karunanidhi Classical Tamil Award 2009
American Oriental Societyn kunniajäsen 2012
Intian presidentin Citation of Honour in Sanskrit Studies 2015

Kuva: Juri Ahlfors
Teksti: Asko Parpola ja Olli Siitonen (toim.)

Arjalaisten esihistorian palapeli

Veda-perinteen ja Indus-kulttuurin tutkimus on vaatinut selvittämään myös sanskritin eli muinaisindoarjan puhujien tuloa Etelä-Aasiaan. Sanskrit kuuluu arjalaisiin eli indoiranilaisiin kieliin, jotka ovat osa indoeurooppalaista kieliperhettä. Sir William Jones totesi 1786, että sanskrit on sekä sanojensa että päätteidensä suhteen niin samankaltainen kuin kreikka ja latina, ettei filologi voi olla päättelemättä niiden polveutuvan yhteisestä alkukielestä, joka ei ehkä enää ole olemassa. Historiallinen kielentutkimus syntyi pian tämän jälkeen. Alettiin myös etsiä indoeurooppalaisten alkukotia, josta ei vieläkään ole yksimielisyyttä. Intiassa nyt vallassa olevat nationalistit väittävät, että jo Indus-kulttuuri puhui sanskritia: arjalaiset eivät ole tulleet muualta vaan ovat kotoisin Intiasta.

Veda-kirjallisuuden vanhin teksti Rigveda on perinteisesti ajoitettu kielen perusteella hieman nuoremmaksi kuin Syyrian Mitanni-valtakunta 1500–1300 eKr, jonka indoarjalaisten hallitsijoiden kielestä on hieman tietoa. Koska arjalaiset Etelä-Aasiaan tullessaan olivat paimentolaisia ja liikekannalla, heidän tulostaan ei ole voitu osoittaa selviä arkeologisia jälkiä. Tärkeitä vihjeitä arjalaisten esihistoriasta ovat suomalais-ugrilaisiin kieliin saadut vanhat arjalaisperäiset lainasanat, esimerkiksi suomen sata '100', sanskritiksi śata. Ne ovat olleet yhtenä lähtökohtana vuodesta 1973 harrastamalleni palapelille, jossa olen koettanut sovittaa yhteen Euraasian laajuiset arkeologian ja kielitieteen rekonstruktiot, osittain yhteistyössä arkeologi Christian Carpelanin kanssa. Itseäni tyydyttävän lopputuloksen esitän kirjassani The Roots of Hinduism (2015).