Uutisankkuri Arvi Lind aloitti pitkän uransa epäkiitollisissa olosuhteissa. Kun Lind tuli Yleisradioon uutiskatsausten tekstittäjäksi, sen ankkureina työskentelivät kansan ihailemat tähdet Kauko Saarentaus ja Heikki Kahila. Uusi radion ja television uutispäällikkö Ralf Friberg kuitenkin päätti pudottaa tähdet jalustoiltaan.

– Katsauksia suomennettiin englanninkielisistä pohjateksteistä, ja uutisankkurit lukivat niitä ohjelman lopuksi.

Friberg pani uudistusinnossaan nuoret tekstittäjät lukemaan uutisia.

– Kansa purki vihaansa meihin, kun suositut oli pantu syrjään.

“Nyt sinne on otettu kaikenkarvaisia huuliaan lipovia, idäksi murtavia uutistenlukijoita”, muristiin yleisönosastoilla.

Ensimmäiset lähetykset jännittivät tuoreita ankkureita. Lindin suuta kuivasi.

– Kostutin suutani kielellä. Kollegallani Yrjö Länsipurolla oli täysparta, joka oli uutta. Lisäksi osa toimittajista oli savolaistaustaisia, joka kuului heidän puheestaan. Oltiin epävarmoja ja jännitettiin, työ ei ollut helppoa.

Lind siteeraa edesmennyttä Yleisradion pitkäaikaista kirjeenvaihtajaa Erkki Toivasta, joka on todennut, ettei alkuaikojen lähetyksissä ole mitään naurettavaa, vaikka ne nyt näyttäisivätkin vanhakantaisilta ja amatöörimäisiltä.

– Nyt kun niitä katsoo, niin tajuaa, että se oli pioneerityötä. Sitä työtä tehtiin sen aikaisin keinoin ja siihen yhteiskuntaan.

Tyyli oli hidassoutuista ja reportaasit, sähkeet ja juonnot paljon pitempiä kuin nykyisin.

– Reportaasi saattoi olla neljä minuuttia pitkä, kun nykyään kaksi minuuttia on maksimi. Eivätkä nykyiset diginuoret taida silti jaksaa katsoa tv-uutisia. Tilkkutäkkimäisyys ja sähköinen nopeus ovat kyllä jotain aivan toista kuin 1960-luvulla.

Lind näkee kuitenkin myös jatkumon Yleisradion alkuajoilta näihin päiviin.

– Kansan palveleminen on ollut alusta asti johtotähtenä. Tietynlainen myyvyys, se, että katsoja pitää myös koukuttaa, on tullut jälkeenpäin, mutta sekin on vain hyvää kehitystä.

Kun Lind aloitti, uutislähetyksiä tuli kaksi päivässä, kello 18.15 ja 21.15. Nykyisin lähetyksiä tulee lähes ympäri vuorokauden. Kiirettä piti silti myös 1960-luvulla.

– Kyllä ahdistus tuntui jo silloin, että mitä jos en ehdi saada juttua valmiiksi, näin siitä painajaisia. Monilla on väärä käsitys, jonka mukaan uutisten lukija vain lukee uutiset. Tosiasiassa hän hankkii ja muokkaa materiaalia aivan kuten kuka tahansa toimittaja.

Vaikka työn oppii sitä tekemällä, Lind on osallistunut myös Ylen koulutusosaston lukuisiin koulutuksiin sekä oppilaana että opettajana. Hän teki myös opintomatkoja Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Ruotsiin.

Arvi Lindistä kehittyi 40-vuotisen uransa aikana hyvin suosittu ja luotettu uutisankkuri. Vielä vuonna 2013 Valittujen Palojen teettämässä tutkimuksessa Lind oli vastaajien mielestä luotettavin uutisankkuri, vaikka hänen eläkkeelle jäämisestään oli jo lähes kymmenen vuotta.

Lind on tyytyväinen entisen työnantajansa työn nykyiseen laatuun.

– Yleisradio on hyvä media ja sillä on erittäin hyvät, osaavat toimittajat. Pieniä karheikkoja toki näen kielenkäytössä.

Se on luonnollista, sillä Lind on pitkän linjan “kielipoliisi”. Opiskeluaikoina hän aikoi äidinkielenopettajaksi. Uutisissa työskennellessään Lind muokkasi omat tekstinsä ja auttoi myös muita kielenhuollossa.

Työnsä ohella hän oli mukana suomen kielen lautakunnassa 12 vuoden ajan.

– Riitta Uosukainen vaikutti siihen, että minut kutsuttiin suomen kielen lautakuntaan. Siellä olen oppinut myös suhtautumaan kieleen joustavasti, vaikka jotkut uudistukset välillä kismittävät.

Jäätyään eläkkeelle vuoden 2004 alusta Lind jäi neljäksi vuodeksi Yleen sopimuspohjaiseksi kieliavustajaksi. Hän piti intranetissä kielipalautepalstaa. Tammi kiinnostui materiaalista, joten Lind teki siitä Ylen kielenhuoltajan Kaarina Karttusen kanssa Arvin kieliopas -nimisen kirjan.

– Siitä tehtiin kolme painosta, kaikki myytiin loppuun.

Kirja keskittyi toimittajien kieleen ja tyyliin.

– Yritin antaa eteenpäin sen, mitä oli itse oppinut ensin yliopistossa ja myöhemmin Ylessä.