Kun minut nimitettiin Suomen Kulttuurirahaston yliasiamieheksi vuonna 2003, olin vasta viides johtaja ennen sotaa perustetussa vauraassa säätiössä. Vaikka luopuminen yliopistourasta oli haikeaa, näköalapaikka suomalaiseen tieteeseen ja taiteeseen oli vastustamaton tarjous. Kulttuurirahasto perustettiin lähes 200.000 suomalaisen lahjoituksilla vuonna 1939. Se on kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista säätiöistä, ja suuri se olisi Amerikankin mittapuulla. Siirtyminen rahan pyytäjästä rahan jakajaksi oli henkinen hyppäys. Ehkä vähän samaa Sibelius tarkoitti, kun hän sanoi, että on mukavampi jutella liikemiesten kuin taiteilijoiden kanssa, niin ei tarvitse koko ajan puhua rahasta.

Voisi ajatella, että rahan antaminen pois ilman vastiketta on hyvin helppoa työtä – ja sitä se voikin olla, varsinkin jos ei isommin välitä siitä, mitä rahalla lopulta tehdään. Toisaalta jos onnistumisen kriteerinä onkin rahan tehokas käyttö suomalaisen kulttuurin hyväksi, tehtävä muuttuu paljon hankalammaksi. Asiaa vaikeuttaa se, että mielipiteet kulttuurin hyvyydestä eivät käy yksiin, vaan siinä on hyväksyttävä melkoinen moniarvoisuus.

Onko antiikintutkijan taustasta ollut minulle jotain konkreettista hyötyä Kulttuurirahastossa? Tuskinpa, vaikka klassinen koulutus vielä luo jossain määrin arvostettua sivistyksen auraa. Ehkä enemmän merkitsee suunnitteluhorisontin pituus: mitä pitemmälle menneisyyteen ihminen on tottunut katsomaan, sitä kauemmas tulevaisuuteen hän arvioi tekojensa seurauksia. Säätiölle sopii hyvin pohtia asioiden merkitystä kymmenien tai satojen vuosien perspektiivissä.

Kulttuurirahaston kautta päätyy monenlaisiin kiehtoviin ympyröihin, kuten Kansallisoopperan ja WWF:n hallintoneuvostoihin tai Tieteen päivien järjestelytoimikuntaan. Euroopan suursäätiöiden Haagin klubi taas on tuonut ystäviä ympäri maailmaa. Muuallakin tuntuu olevan tapana, että säätiöiden johto haetaan pikemmin tieteen kuin elinkeinoelämän puolelta.

• ”Miten päätetään, kuka saa apurahan?”, Yle Kulttuuri 1.12.2014. Ylen kulttuuritoimittaja Tuula Viitaniemi haastatteli Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjavaa. Mukana videoklippi Yle Teeman ohjelmaan ”Tarinoita rahasta ja aatteesta – Suomen Kulttuurirahasto 75 vuotta"..