Englannin kielen professori Anna Mauranen on yksi Helsingin yliopiston kansainvälisesti siteeratuimpia tutkijoita.

Mauranen on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tehnyt vahvan spurtin englannin tutkijoiden kärkikastiin: hän aloitti väitöskirjan tekemisen 40-vuotiaana, valmistui tohtoriksi kolme vuotta myöhemmin, ja aloitti siitä kolmen vuoden kuluttua käännöstieteen professorina Joensuun yliopistossa.

Vuodesta 2005 Anna Mauranen on ollut Helsingin yliopiston englannin kielen professorina.

Englanti lingua francana -tutkimusta Mauranen on tehnyt vahvasti viimeisten 15 vuoden aikana. Lingua franca tarkoittaa kontaktikieltä, jota puhujat käyttävät, kun heillä ei ole yhteistä äidinkieltä.

– Englanti on meidän globaalissa maailmassamme kaikkien yhteistä omaisuutta. Sitä ei voi kukaan omia yksinoikeudekseen.

Helsinki on kasvanut yhdeksi lingua franca -tutkimuksen keskuksista, ja kansainvälistä yhteistyötä tehdään paljon.

Southamptonin yliopiston kanssa tutkitaan kielellistä monimuotoisuutta kansainvälisillä yliopistokampuksilla.

Tukholman yliopiston kanssa on käynnissä hanke, jossa selvitetään, miten ihmiset käyttävät englantia lingua francana digitaalisissa ympäristöissä, kuten blogeissa, keskusteluissa ja twiiteissä.

– Englantia lingua francana käyttävät ihmiset tuntuvat ymmärtävän toisiaan hyvin digiympäristöissä. Ymmärrys on tärkeämpää kuin täydellinen kielioppisääntöjen hallinta, ja puhujat hyödyntävät taitavasti monia kielen ja keskustelun keinoja keskinäisen ymmärrettävyyden saavuttamisessa.

Toinen Anna Maurasen kiinnostuksenkohteista suuntautuu kielen teoriaan. Mauranen rakensi vuonna 2006 yhdessä John Sinclairin kanssa Linear Unit Grammar -mallin, joka esittää, että kielen käyttö on lineaarista ja koostuu yksiköistä, jotka eivät aina ole yksittäisiä sanoja tai lauseita vaan usein jotakin niiden väliltä. Nyt mallia testataan muun muassa yhdessä neurotieteilijöiden kanssa.

Haaveilen siitä, että löytäisimme tutkimusprojekteissa yhä uusia jännittäviä tutkimustuloksia.