Aloittaessani toimittajana paikallislehdessä, juttuja hakattiin mekaanisilla kirjoituskoneilla. Tekniikka kuului painosaleihin ja tietokoneet tieteiskirjallisuuteen. Kun näyttöpäätteet tulivat, me toimittajat saimme niiden käytöstä erillisen korvauksen. Nyt työympäristöni on vaihtuvien koneiden ja käyttöjärjestelmien loputon virta. Tekniikan kymi ei ole onneksi hukuttanut alleen toimittajan työn kiehtovuutta. Saan olla ahne uusille asioille ja utelias ihmisten tarinoille.

Olen kyseliäs. Vanha sanakirja antaa uteliaan synonyymiksi tuon hauskan sanan. Tiedonhaluista ihmistä luonnehdittiin myös vähemmän imartelevasti vaanivaksi, tunkeilevaksi ja urkkivaksi. Vaanivaa kyseliäisyyttäni olen toteuttanut työkseni 20-vuotiaasta.

Olen kiinnostunut historiasta ja parhaat kertomukset osuvat sattumalta kohdalle. Eläkkeellä oleva opettaja kertoi tuttavan syntymäpäivillä, miten aloitti työuransa monistepinojen keskellä kokeiluperuskoulussa. Värikkäät ja konkreettiset opettajan muistikuvat innostivat tutkimaan peruskoulun kiihkeitä alkuaikoja. Kahvipöytäkeskustelu tuotti radiosarjan peruskoulun historiasta.