Olen saanut paljon vaikutteita tieteenfilosofiasta, erityisesti Karl Popperin teoksista. Olisinpa tuntenut tämän filosofian suuntauksen paremmin jo omien opintojeni alkuvaiheessa!

Minua kiinnostaa, miten ihmiset argumentoivat, millaisia väitteitä he esittävät, ja miten he perustelevat näitä väitteitä. Valmistelen parhaillaan artikkelia huonon konseptuaalisen argumentoinnin riskeistä käännöstutkimuksessa. Esimerkkeinä voisi mainita abstraktit distinktiot erilaisuudet, joilla ei tunnu olevan mitään empiirisiä seurauksia tai tulkinnat, joista ei voi vetää minkäänlaisia käytännöllisiä tai teoreettisia johtopäätöksiä eivätkä ne johda kiinnostaviin tutkimuskysymyksiin.

Mihin tarkoituksiin laaja käsitys kääntämisestä, mukaan lukien kaikenlaiset vapaat tulkinnat, saattaa olla parempi kuin suppea? Tulkinnat voivat olla antoisia, mutta mitä tapahtuu kun tulkintoja esitetään faktoina?

Väiteltyäni kielitieteestä siirryin käännöstieteen pariin, ja olen julkaissut tutkimuksia muun muassa kääntäjien koulutuksesta, käännösten laadusta ja strategiasta, käännösetiikasta sekä käännöstutkimuksen metodeista. Suuri osa myöhemmistä tutkimuksistani ovat käsitelleet käsiteanalyysiä, esimerkiksi sitä kuinka käännöstutkijat ovat käyttäneet käsitteitä kuten ”teoria”, ”hypoteesi” ja ”selitys”.

Viime aikoina olen myös ollut hyvin kiinnostunut meemeistä käännöksissä. Meemi metaforana kuvastaa hyvin kääntämistä kulttuurievoluutiona. Käännökset levittävät meemejä, mutta levitessään meemit muuttuvat kiinnostavilla tavoilla.