Uno Lindelöf tuli perheestä, jossa oli vahva matemaattinen perinne. Hänen isänsä oli matematiikan professori Lorenz Lindelöf ja hänen vanhemmasta veljestä Ernst Lindelöfistä tuli myöhemmin niin ikään matematiikan professori. Uno oli kuitenkin jo varhain kiinnostunut englannin kielestä ja kirjoittaessaan ylioppilaaksi vuonna 1885 hän suoritti ylimääräisenä englannin kielen, jota ei koulussa opetettu.

Uno Lindelöfin opinnot Helsingin yliopistossa alkoivat latinalla, kreikalla ja sanskritilla, joissa hän suoritti kandidaatintutkinnon korkeimmin arvosanoin vuonna 1888. Tutkinnon suoritettuaan hän päätti kuitenkin erikoistua englantiin ja saksaan, joita hän suuntasi opiskelemaan ensin kesäksi Englantiin, sen jälkeen vuodeksi Berliiniin ja toiseksi vuodeksi Pariisiin.

Ulkomailla suoritetun kahden vuoden opintojakson jälkeen Lindelöf palasi Helsinkiin ja aloitti modernin filologian opinnot Werner Söderhjelmin oppilaana. Jo vuoden 1890 keväällä hän väitteli tohtoriksi ja kahden vuoden kuluttua tuli nimitetyksi germaanisen filologian dosentiksi. Toimen ohella hän hankki lisätuloja Nya svenska läroverketissä (nyk. Gymnasiet Lärkan) latinan ja saksan opettajana. Opetuskokemuksen tuloksena syntyi vielä 1930-luvulla käytetty Saksan kielioppi (1895), jonka hän laati Johannes Öhquistin kanssa.

Ennen toista maailmansotaa englannin kielen asema oli toisarvoinen koulujen opetussuunnitelmassa ja Lindelöf joutui jo dosenttina toteamaan oppilaidensa kielitaidon heikoksi. Tästä johtuen hän laati ja julkaisi vuonna 1895 englannin kielen historian ruotsinkielisen yliopisto-oppikirjan, jonka myöhempi saksankielinen painos oli pitkään Helsingin yliopiston tutkintovaatimuksissa. Vastaavaa syntyperäisen tutkijan laatimaa englannin kielihistoriaa saatiin odotella aina vuosisadan jälkipuoliskolle asti.

Lindelöfistä tuli ensimmäinen Helsingin yliopiston englantilaisen filologian varsinainen professori vuonna 1921. Tuota ennen hän oli jo toiminut oppialan ylimääräisenä professorina vuodesta 1907. Kaiken kaikkiaan hän ehti toimia englantilaisen filologian professorina yli 30 vuotta, kun eläköidyttyään vuonna 1936 hän tarjoutui hoitamaan professuuria vielä kaksi vuotta.

Lindelöf oli arvostettu sekä opettajana että tutkijana, mistä ovat osoituksena hänen opiskelijoiden vuonna 1928 maalauttama muotokuva sekä Uusfilologisen yhdistyksen toimittama juhlakirja, jonka tekijöiden joukossa oli johtavia ulkomaisia ja kotimaisia kielten tutkijoita. Hänen kauaskatseisuutta ja uranuurtavaa toimintaa englannin parissa alleviivaa hänen virkaanastujaisesitelmänsä aihe Englanti maailmankielenä.

Lähteet:

• S. Nevanlinna, Lindelöf, Uno (1868–1944), Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.7.2015.
• Lindelöf Uno Lorenz, Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917. Viitattu 10.7.2015.
• Uno Lindelöf, Entiset kansanedustajat 1907–2014. Viitattu 10.7.2015.
• Uno Lindelöf, Wikipedia. Viitattu 10.7.2015.
• 160 Years of English Studies, Helsingin yliopiston englantilaisen filologian historiaa. Viitattu 10.7.2015.
•