Takaisin

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen
9.5.1947, Sulkava

Filosofian kandidaatti (yleinen historia) 1970, lisensiaatti 1983 ja tohtori 1988 (yleinen historia), Helsingin yliopisto

Venäjän tutkimuksen professori 2002–2015, Helsingin yliopistossa
Suomen Akatemian vanhempi tutkija 2000–2002
Suomen Pietarin-instituutin johtajana 1998–2000
Vt. Itä-Euroopan historian assistentti Helsingin yliopistossa 1980–1998 (keskeytyksin)
Peruskoulun opettajana Vantaalla1975–1980

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Tutkimusteemat
- Suomi Neuvostoliiton lehdistössä
- Normit ja arvot Neuvostoliitossa 1920–50- luvuilla
- Yleinen mielipide Neuvostoliitossa 1920–30-luvuilla
- Intelligentsija ja pikkuporvarillisuus Neuvostoliitossa
- Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ja naapurikuva
- Kulutus ja kulutusideologia Venäjällä ja Neuvostoliitossa

Palkinnot
Kunniatohtori 2005, Petroskoin yliopisto
Ystävyyden kunniamerkki 2014, Venäjän valtio
Vuoden paras historiateos 2014 kirjasta ”Vanhan Venäjän paluu, Historian Ystäväin Liitto

Tekstit: Timo Vihavainen (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Kansainvälisesti venäläisten kanssa

Erilaisiin hallintotehtäviin jouduin mukaan vain vähän, mistä olen vilpittömän kiitollinen. Tietysti jonkun täytyy nekin asiat hoitaa ja on turha purnata, ellei itse osallistu. Jostakin syystä olen kuitenkin aina pitänyt kokouksia ja byrokratiaa lähtökohtaisesti kielteisenä asiana ja mielestäni jokaisen byrokraatin velvollisuutena olisi ymmärtää, että hän on periaatteessa tarpeeton ja jopa haitallinen, siis instituutiona, ei ihmisenä.

Parhaat kokoukset, joihin osallistuin, veti Osmo Jussila, joka usein selvitti esityslistan varttitunnissa jättämättä silti mielestäni mitään oleellista tekemättä.

Kansainvälisessä toiminnassa olin aika paljon mukana, erityisesti venäläisten kanssa. Tämä liittyi sekä historiantutkijoiden symposiumien että seminaarien järjestämiseen ja lisäksi tutkijayhteistyöhön. Näitä toimintoja oli 1960-luvulta lähtien huomattavan paljon, mitä ei taideta nykyisin ymmärtää, ja olin yleensä niissä aina mukana jo 1970-luvulta lähtien. Tieteellis-teknillisen yhteistyökomitean työryhmäsihteerinä töihini kuului sekä kääntämistä että organisointia, jopa tulkkaustakin.

Projekteissani oli aina myös mukana venäläisiä ja yhteistyön muistan sujuneen aina hyvin. Toimiessani Suomen Pietarin instituutin johtajana, vanhoista verkostoistani oli tavattomasti hyötyä ja voin sanoa, että instituutti nautti aikanani Pietarin älymystön, etenkin tutkijapiirien suurta suosiota.

Jonkin verran myös osallistuin itsekin tutkija- ja opettajavaihtoon ja luennoin Petroskoin yliopistossa. Sikäläisten opiskelijoiden ahkeruus ja innostus tekivät vaikutuksen.

Venäjän ohella kansainvälistä vaihtoa oli tietenkin myös länteen, etenkin Lontoon ja Pariisin alan laitosten kanssa. Yhdysvallat, alan suurvaltana oli tietysti myös noteerattava, vaikka siellä itse kävin vain pari kertaa konferensseissa. Saimme sieltä kyllä merkittäviä tutkijavoimia vieraaksemme.

Timo Vihavainen pitämässä jäähyväisluentoaan "Venäjä ja Eurooppa" toukokuussa 2015. Kuva: Mika Federley.​​
Timo Vihavainen pitämässä jäähyväisluentoaan "Venäjä ja Eurooppa" toukokuussa 2015. Kuva: Mika Federley.​​

 

Takaisin