Takaisin

Robert Kajanus

2.12.1856, Helsinki – 6.7.1933, Helsinki

Säveltäjä, kapellimestari ja musiikinopettaja

Musiikinopettaja 1897–1926, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto (vuodesta 1919 Helsingin yliopisto)

Helsingin orkesteriyhdistyksen johtaja 1882–1895
Filharmonisen seuran johtaja 1895–1914
Helsingin kaupunginorkesterin johtaja 1914–1932
Muntra Musikanter -kuoron johtaja 1883
Helsingin yksityislyseon laulunopettaja 1883–1884
Orkesterikoulun johtaja 1885–1914
Aleksanterin yliopiston musiikinopettaja 1897–1926
Tampereen orkesterin johtaja 1898–1899, 1900–1901

Suomalaisen oopperan hallituksen jäsen 1916–1933
Suomen Säveltaiteilijain liiton puheenjohtaja 1917–1933
Valtion säveltaiteellisen asiantuntijalautakunnan puheenjohtaja 1922–1933

Kunnianosoituksia
Professorin arvo 1908
Unkarin musiikkikorkeakoulun kunniaprofessori 1925
Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori 1932

Hänen mukaansa nimetty
Kajanuksenkatu, Helsinki 1954

Kuva: Suomen Valokuvataiteen museo / Carl Klein, Atelier Universal
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

Suomalainen sävellystaide maailmankartalle

Robert Kajanus aloitti musiikkiopinnot 12-vuotiaana. Lahjakkaana opiskelijana hänelle tarjottiin myös mahdollisuutta opiskeluun ulkomailla. Kajanus opiskelikin nuorukaisena Dresdenissä, Leipzigissä ja Pariisissa vuosina 1877–1882. Haaveet viulutaiteilijan urasta kariutuivat vasenkätisyyteen, joten Kajanus kohdisti innostuksena säveltämiseen ja kapellimestarina toimimiseen. Ulkomailla hän tutustui muihin pohjoismaisiin säveltäjiin, joilta sai tukea kansanmusiikin käyttöön sävellyksissään. Kajanuksesta tulikin kansallisromanttisen sävellyssuuntauksen edelläkävijä Suomessa.

Kajanus pyrki musiikinopettajaksi Martin Wegeliuksen perustamaan musiikkiopistoon, mutta ei saanut tehtävää. Harmistunut Kajanus ei jäänyt toimettomaksi. Hän perusti Helsingin Orkesteriyhdistyksen vuonna 1882, joka toimi Filharmonisen seuran nimellä vuosina 1985–1914 ja vuodesta 1914 lähtien Helsingin kaupunginorkesterina. Kajanus ehti toimia orkesterinsa johtajana 50 vuoden ajan. Kajanus perusti myös orkesterikoulun vuonna 1885 ja sinfoniakuoron vuonna 1888.

Albert Edelfeltin maalaus Robert Kajanuksesta (1905). WikimediaCommons / Teoksesta Bertel Hintze: Albert Edelfelt. Helsingfors 1949.​
Albert Edelfeltin maalaus Robert Kajanuksesta (1905). WikimediaCommons / Teoksesta Bertel Hintze: Albert Edelfelt. Helsingfors 1949.​

Käännekohta Robert Kajanuksen elämässä tapahtui, kun hän kuuli Jean Sibeliuksen säveltämää kamarimusiikkia vuonna 1889. Kajanus jätti oman sävellystyönsä tämän jälkeen vähemmälle ja keskittyi orkesterinjohtamiseen sekä Sibeliuksen sävellysten tunnetuksi tekemiseen kansainvälisesti. Sibeliuksen ja Kajanuksen yhteistyö oli molemminpuolista, koska Kajanuksen sävellys Aino toimi Sibeliukselle Kullervo-sinfonian (1892) säveltämisen innoittajana.

Helsingin ja Tampereen orkestereiden lisäksi Kajanus toimi kapellimestarina myös ulkomailla mm. Oslossa, New Yorkissa, Venäjällä, Unkarissa. Kajanus sai kunnian esiintyä Filharmonisen seuran orkesterinsa kanssa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Samaan matkaan liittyi laaja konserttikiertue Pohjoismaiden lisäksi Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa. Kansainvälisten kontaktiensa avulla Kajanus onnistui saamaan monia huipputaiteilijoita esiintymään Helsinkiin.

Kajanus toimi kapellimestarintyönsä ohessa monilla muilla musiikin osa-alueilla. Hän työskenteli musiikinopettajan virassa Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa ja Helsingin yliopistossa vuosina 1897–1926. Hän osallistui aktiivisesti Pohjoismaisiin musiikkijuhliin ja ajoi suomalaisten säveltaiteilijoiden etua erilaisissa organisaatioissa. Hän oli myös monien ulkomaisten musiikkiseurojen ja -yhdistysten sekä akatemioiden jäsen. Kajanus sai professorin arvonimen vuonna 1908. Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi hänet vihittiin vuonna 1932.

Akseli Gallen-Kallela hyödynsi ystäviään Jean Sibeliusta, Robert Kajanusta ja Oskar Merikantoa malleina Symposion-maalauksessaan (1894). Kuva maalauksen lopullisesta versiosta. Vasemmalta lukien Gallen-Kallela, Merikanto, Kajanus ja Sibelius.​
Akseli Gallen-Kallela hyödynsi ystäviään Jean Sibeliusta, Robert Kajanusta ja Oskar Merikantoa malleina Symposion-maalauksessaan (1894). Kuva maalauksen lopullisesta versiosta. Vasemmalta lukien Gallen-Kallela, Merikanto, Kajanus ja Sibelius.​

Lähteet ja lisätietoa Robert Kajanuksen tuotannosta

​

 

Takaisin