Riitta Nikula

Riitta Kaarina Nikula
15.3.1944, Lahti

Filosofian kandidaatti 1969 ja filosofian tohtori 1981 (taidehistoria), Helsingin yliopisto

Taidehistorian emeritaprofessori 2007–, Helsingin yliopisto
Taidehistorian professori 1994–2007, Helsingin yliopisto
Tutkimuspäällikkö 1988–1994, Suomen rakennustaiteen museo
Suomen Akatemian tutkijana ja useissa virkasuhteissa Helsingin yliopistossa 1970–1988
Suomen rakennustaiteen museon palveluksessa 1967–1970
Teatteritoimittaja 1965–1967, Ilta-Sanomat

Suomen Akatemian tutkimushankkeet:
Nainen, taide, historia 1985
Arjen taidehistoria 1990

Taidehistorian valtakunnallisen tutkijakoulun johtaja 1999–2007
Viron Taideakatemian tohtorineuvoston jäsen 1994–2007

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta valikoiden Nikulan kotisivulla ja kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston TUHAT-tietokannassa.

Palkinnot ja huomionosoitukset
Tieto Finlandia, kunniamaininta 1989 (Armas Lindgren)
Suomen Taideyhdistyksen taidekirjapalkinto 1991 (Erik Bryggman)
Architecta ry:n kunniajäsen 1992
Suomalaisen tiedeakatemian jäsen 1993
Kungl. vetenskaps- och vitterhetssamhället i Göteborg, ulkomainen jäsen 1997
SVR R I
Suomen rakennustaiteen museon pronssinen ansiomitali 2006
Wihurin rahaston kunniapalkinto 2007
Eesti Kunstiakadeemia kunniatohtori 2007
Helsingin kaupungin kultainen Helsinki-mitali 2009
Vuoden tietokirjailijapalkinto 2015

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Riitta Nikula ja Riitta-Ilona Hurmerinta

Haaveeni

Haaveilen siitä, että saisin edelleen kirjoittaa ja että joku tekstejäni vielä julkaiseekin.

Haaveilen myös siitä, että yliopisto olisi tulevaisuudessakin paikka, joka antaa aloittelevalle opiskelijalle tunteen rajattomasta oppimisen mahdollisuudesta. Toivon, että humanistisen alan opiskelijat saisivat rohkeasti tuntea kaiken olevan omasta tekemisestä kiinni. On vaarallista ajatella, että tuonne en kelpaa tai tuota en voi tehdä. Humanistiset opinnot antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden ikioman työkuvan rakentamiseen. Tämä on pitkää ajallista perspektiiviä ja työelämän murroksia ajatellen äärettömän tärkeää.

Haaveilen siitäkin, että yliopisto olisi edelleen kaikille ja kaikelle avoin sekä henkisesti rikas. Nyt taloudellinen lama hirvittää. Lyhytnäköiset säästöt uhkaavat tuhota tulevaisuuden.