Suomen Kulttuurirahaston johdossa uransa tehnyt Paavo Hohti neuvoo akateemisia kokonaisrahoitusratkaisuja etsiviä opiskelijoita keskittymään apurahahakemuksissaan hankkeen ja hakijan johdonmukaiseen esittelyyn.

– Lähtökohtana on, että joku päättää aina hakemuksista. Kärjistäen voisi sanoa, että hankkeen ja hakijan täytyy sopia yhteen. Näin ollen rahoitusta on vaikea saada, jos on hyvä hakija, mutta väärä hanke tai vaihtoehtoisesti hyvä hanke, mutta väärä hakija. Rahoituspäätöksissä lähdetään usein siitä, mitä hakija on tehnyt, mitä hän tekee nyt ja onko esitetty hanke näihin nähden luonteva ja toteutettavissa oleva jatko.

Oman tutkimushistorian on Hohdin mukaan tuettava esiteltävää tutkimuskohdetta myös uusille aluevaltauksille aiottaessa.

– Keskeisintä hakemuksessa on tekijän oma ajatus, aidosti ja ymmärrettävästi esitettynä.

Yksityisten säätiöiden ja rahastojen tehtävänä on antaa tutkijoille mahdollisuuksia. Tämän pohjalta Hohti kannustaa nuoria tutkijoita jatkamaan.

– Hakeminen on kilpailua apurahoista, mutta siihen kilpaan kannattaa lähteä eikä pidä pettyä, jos ei heti tärppää. Päätökset tehdään erilaisissa tilanteissa ja muuttuvien hakijakompositioiden puitteissa.