Takaisin

Paavo Hohti

Paavo Hohti
19.10.1944, Helsinki

Filosofian tohtori 1976, Helsingin yliopisto (Kreikan ja Rooman kirjallisuus)
Dosentti Helsingin ja Tampereen yliopistoissa 1977-

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja 2004–2013
Suomen Kulttuurirahaston asiamies 1980–1989, yliasiamies 1990–2004
Latinan kielen lehtorina Tampereen yliopistossa 1973–1980

Bonnier Books Finland hallitus 2011
Sanoma Oyj:n hallitus 1999–2011
Huhtamäki Oyj:n hallintoneuvosto 1990–1999, hallitus 1999–2008
WSOY:n hallintoneuvosto 1991–1999

Tutkimusteemat ja julkaisut:
Tutkimuksia antiikin Kreikan ja Bysantin historiankirjoituksesta ja retoriikasta sekä papyrologiasta
Acta Byzantina Fennica, toimitustyö (1985–1990)
Aristoteleen Retoriikka ja Poetiikka -teosten suomennos (1997)
Yksityisten säätiöiden toimintaa ja historiaa käsitteleviä julkaisuja

Huomionosoitukset ja kunniamerkit:
Professorin arvonimi 2003
SVR I ritari, Pyhän Karitsan ritarikunnan komentaja, Kreikan Kunniaritarikunnan I luokan komentaja

Kuva: Ida Pimenoff
Teksti: Olli Siitonen

Osakuntien vankkumaton kannattaja

Suomen kulttuurirahastossa lähes neljännesvuosikymmenen toiminut Paavo Hohti kiinnostui antiikin kielistä jo lyseoaikoinaan Joensuussa. Klassillinen filologia vei nuorukaisen mukanaan siinä määrin, että hän siirtyi ylioppilaaksi valmistuttuaan Jyväskylän kesäyliopiston kautta opiskelemaan Helsingin yliopistoon.

Humanistisen alan opinnoista on ollut hänelle hyötyä maailmankuvan laajentumisen ja yleissivistyksen kautta. Hohdin mukaan klassisten kielten ja kulttuuristen sisältöjen tuntemus on auttanut inhimillisen kasvun suhteen, antanut kykyä ymmärtää kulttuureja ja harjaannuttanut kommunikaatiotaitoja varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä.

– Antiikin kielet ja kirjallisuus ovat kehittäneet ajattelua ja antaneet perspektiiviä päätöksentekoon. Ne ovat luoneet pääoman, jonka turvin olen voinut toimia yleishyödyllisissä tehtävissä ja talouselämän luottamustoimissa. Kreikan ja latinan opiskelu sinänsä on auttanut verrattomalla tavalla uusien kielien omaksumisessa.

Nuoruudessa syttyneen palon pohjalta humanismin tielle lähtenyt Hohti seisoo järkkymättömästi yli 50 vuotta sitten tekemänsä päätöksen takana; vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ei nytkään tule mieleen.

– En voisi kuvitellakaan mitään muuta, niin vahvaa sivistyksellistä ja tieteellistä pohjaa en olisi voinut mistään muualta saada.

Hohti tunnustautuu osakunta-ajatuksen vankkumattomaksi kannattajaksi. Vanhempiensa sukutaustan puolesta Kymenlaakson osakuntaan sopinut nuorukainen päätti kuitenkin liittyä Karjalaiseen osakuntaan.

– Kouluvuodet Joensuussa ja Pohjois-Karjalan luonto sekä ihmiset vaikuttivat minuun niin voimakkaasti, ettei muita vaihtoehtoja tarvinnut pohtia. Osakunta antoi paljon ystäviä ja merkittävää sisältöä elämään, siirtyessäni maakunnasta pääkaupunkiin ja koulusta yliopistoon.

Osakunnan ohella Hohti toimi opiskelijatovereineen klassillisten kielten opiskelijoiden ainejärjestö Symposion ry:n parissa. Hauskana kokemuksena mieleen muistuu osallistuminen niin sanottuun Partisaanikuoroon, jonka bravuureihin kuului italialaisten juomalaulujen ohella Tiernapoikien esittäminen kreikaksi, latinaksi ja arabiaksi.

Korkealle! Vuosi 1953. Kuva kotialbumista.

 

Takaisin