Takaisin

Outi Alanko-Kahiluoto

Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto
14.6.1966, Helsinki

Filosofian tohtori 2007, filosofian lisensiaatti 1994, filosofian kandidaatti 1993 (yleinen kirjallisuustiede), Helsingin yliopisto

Kansanedustaja 2007
Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Tutkija, assistentti, opettaja, Helsingin yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos 1993–2007
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 2005–

puheenjohtaja, Nytkis ry, 2015
puheenjohtaja, Vihreät Naiset, 2015
jäsen, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, 2015–2019

Julkaisut:
Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot 2007. Väitöskirja
Maurice Blanchot. Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan. ("La littérature et le droit à la mort"), suom. Nuori Voima 6/01, 14-28, NVL, 2001
Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. toim. yhdessä Tiina Käkelä-Puumalan kanssa. SKS 2001.

Palkinnot ja erityissaavutukset:
Suomen Nuorisoyhteistyö-Allianssi ry:n kunniamaininta nuorisomyönteisestä toiminnasta kansanedustajana 2011
Allianssi ry:n myöntämä Eduskunnan nuorisomyönteisin kansanedustaja-palkinto 2013 ja 2015
Sotainvalidien ansioristi Suomen sotainvalidien eteen tehdystä työstä 2015

Kuva: Veikko Somerpuro
Tekstit: Outi Alanko-Kahiluoto (Tiia Niemelä, toim.)

Humanistina politiikassa

Suomalaisen politiikan johtava populisti tokaisi äskettäin jossakin haastattelussa, ettei ajankohtaista pakolaiskriisiä ratkaista ”kosteasilmäisellä humanismilla”. Ei niin, mutta populistilla olikin väärä käsitys humanismista. Ohjaaja Susanna Kuparinen osuu enemmän oikeaan luonnehtiessaan, että: ”Humanismi on viileetä, se on sivistystä. Se on sen tyyppistä empatiaa, joka ei ole märkää, vaan se on lähestulkoon matematiikkaa”.

On ollut masentavaa nähdä, miten vähän politiikassa arvostetaan tutkimustietoa, tiedettä ja ylipäätään lukeneisuutta. Monet johtavat poliitikot asettavat yhtäläisyysmerkit paitsi yhteiskunnan ja yrityksen, myös yliopiston ja yrityksen välille. Nähtäväksi jää, miten perusteellista tuhoa koulutuspolitiikassa tehdään ennen kuin poliitikot tajuavat ymmärtäneensä yliopiston tehtävän täysin väärin.

Olen itse kaikesta kiitollinen Suomen maksuttomalle koulujärjestelmälle. Lukeminen on aina merkinnyt minulle mahdollisuutta päästä ulos itsestäni ja olosuhteista, kohti toista. Jouduin lapsuudenperheeni kanssa muuttamaan paljon, ja ennen kuin aloitin koulun, olin jo asunut kuudella eri paikkakunnalla ympäri Suomea. Kirjastoon oli helppo mennä, kun uudella paikkakunnalla ei vielä tuntenut ketään. Lähi(ö)kirjastot ovat tehokas tapa lievittää yksinäisyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä.

Kuva: Veikko Somerpuro

Kirjallisuus opettaa vaihtamaan näkökulmaa ja kuvittelemaan toisenlaisia olosuhteita. Susan Sontag on kuitenkin mielestäni oikeassa sanoessaan, että vaikeissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa ihminen jaksaa pysyä empaattisena vain, jos empatia saa muuttua teoiksi ja toiminnaksi. Ihmisellä pitää olla tunne siitä, että omalla toiminnalla on merkitystä. Muuten myötätunto voi muuttua kyynisyydeksi ja ennen pitkää jopa vihaksi.

Suomen johtavalle populistille sanoisin, että jos ei osaa myötäelää, ei osaa myöskään tehdä sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti kestäviä päätöksiä. Muukalaisvihaa ruokitaan leikkaamalla eniten niiltä, joilla on valmiiksi kaikkein vähiten. Myös luonnonvarojen hyväksikäyttö on eräänlaista empatian puutetta - riistoa ja väkivaltaa, joka kohdistuu ympäristöön. Siksi humanismi on talouskasvua tärkeämpää ja humanismi on edellytys demokratialle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle, kuten Martha Nussbaum sanoo.

Maapallo tuhoutuu, kun kovetamme itsemme emmekä halua ajatella, miten kalliiksi ilmaston lämpeneminen koituu tuleville sukupolville. Nyt nähty pakolaisten joukkovaellus Eurooppaan on vasta alkua, kun ilmaston lämpeneminen, viljelymaan ehtyminen ja ruokasodat pakottavat ihmiset liikkeelle sieltä, missä elämisen edellytyksiä ei enää ole. Empatiavaje tulee kalliiksi.

Vartiosaari on lempipaikkojani Itä-Helsingissä. Kuva: Okko Oinonen.

 

Takaisin