Kirjailija Minna Canthin teokset herättivät ilmestyessään paljon huomiota. Jo esikoisnäytelmä Murtovarkaus (1882) palkittiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran näytelmäkilpailussa ja hän nousi nopeasti vasta kehittyvän suomalaisen teatteritaiteen tärkeimmäksi kirjailijaksi Aleksis Kiven rinnalle. Hänet tunnettiin aikaansa seuraavana lukijana ja kirjoittajana, joka kaunokirjallisuuden ohessa otti monenlaisiin asioihin rohkeasti kantaa myös lehtikirjoituksissaan.

Toisin kuin monet miespuoliset kollegansa, Minna Canth ei matkustanut kokemaan eurooppalaista kulttuuria. Häntä pidättelivät kotona Kuopiossa suuri perhe ja menestyvä kauppaliike, joka takasi perheelle elannon miehen varhaisen kuoleman jälkeen. Monet ajan kirjailijoista ja taiteilijoista kuitenkin arvostivat häntä keskustelukumppanina, jolta he saivat kuulla länsimaisen kirjallisuuden ja tieteen uusimmista tuulista.

Canthilla oli varaa tilata kotiinsa eurooppalaisia kirjallisuutta ja kirjallisuuslehtiä, joita hän tutki systemaattisesti kehittääkseen ajatteluaan ja ammentaakseen vaikutteita kaunokirjallisiin teoksiinsa. Ranskalaisen naturalismin ihanteiden mukaan kuvatut ihmiskohtalot, traagiset patologiset sairaskertomukset, kuten Hanna (1886), Salakari (1887), Kovan onnen lapset (1888) ja Sylvi (1892), joissa henkilöhahmo tuhoutuu antauduttuaan sairaalloisille intohimoilleen, saivat osakseen myös voimakasta vastustusta. Kärkkäimmät vastustajat, kuten vanhoillinen Agathon Meurman, pitivät rouva Canthin teoksia vaarallisina ja vastenmielisinä.

Aikalaiset tunsivat varsin hyvin eurooppalaisen kirjallisuuskäsityksen ja ihanteet, joille Canthin teokset perustuivat. Ajan lehdistössä kirjallisuudesta ja sen tarkoitusperistä ja kuvaustavoista keskusteltiin runsaasti ja myös konservatiivisimpia lukijoita pyrittiin opettamaan lukemaan naturalistista kirjallisuutta sen omista lähtökohdista käsin.

Pian Canthin kuoleman jälkeen tämä keskustelu kuitenkin hiljeni ja Canthia alettiin asetella kirjalliseen kaanoniin sukupuolensa kautta, naiskirjailijana, joka aikalaiseensa Juhani Ahoon verrattuna kuvattiin kirjallisesti heikompana ”sepittelijänä”, jonka ainoana pyrkimyksenä oli paasata teoksissaan yhteiskunnallisista ongelmista. Pitkin 1900-lukua Canthin teoksia luettiinkin lähes yksinomaan yhteiskunnallisen tendenssin, tarkoitushakuisuuden kautta. Vasta 2000-luvun alun uusi tutkimus on nostanut jälleen esiin hänen runsaat kirjalliset vaikutteensa ja tietoiset kaunokirjalliset, kunnianhimoiset pyrkimyksensä, joita aikalaiset hänessä arvostivat.

Lisätietoa Minna Canthista

• Minna Maijala, ”Minna Canth (1844–1897)”. Klassikkogalleria-verkkosivusto.

• Minna Maijala, ”Lääkäri ja muita Minna Canthin tuotannon ihmiskokeita. Henkilöhahmoista Minna Canthin teoksissa”. Minnan salonki -sivusto, Kuopion kaupunginkirjasto.

• Minnan salonki -sivusto, Kuopion kaupunginkirjasto