Takaisin

Mikko Myllykoski

Mikko Markus Myllykoski
25.12.1963, Vammala

Humanististen tieteiden kandidaatti 1993 ja filosofian maisteri 1998 (yleinen historia), Helsingin yliopisto
Taidehistorian jatko-opiskelija 2012–, Helsingin yliopisto

Elämysjohtaja 2002–, Heureka
Suunnittelupäällikkö 1999–2002, erikoissuunnittelija 1994–1999 ja suunnittelija 1990–1994, Heureka
HYY:n historiahankkeen tutkimusapulainen 1990

Suomen tiedetoimittajain liitto ry, puheenjohtaja 2015–
Società Dante Alighieri (comitato di Helsinki), puheenjohtaja 2008–2012
Suomen Inter Press Service ry, puheenjohtaja 1994–2000

Tutkimusteemat:
Matkakirjallisuusteemainen pro gradu Mrs. Alec Tweedien katseesta Suomeen 1896
Valmisteilla väitöskirja Dialogi pimeässä -näyttelystä radikaalina sosiaalisen innovaationa

Palkinnot
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto näyttelystä Pohjoismaiset löytöretkeilijät 1997 (yhdessä Jouko Koskisen kanssa)

Tunnustuksia Heurekan näyttelytoiminnalle
Kuukauden työnantaja, työministeriön tunnustus Dialogi pimeässä -näyttelyn 45 näkövammaisen oppaan rekrytoinnin johdosta 2001
Suomen ilmailutoimittajien yhdistyksen Follow Me -palkinto Lentoon!-näyttelystä 2003
Maailman tiedekeskusliitto ASTC:n Roy L.Shafer Leading Edge Award for Visitor Experience näyttelystä Heureka tulee hulluksi 2014

Kuva: Pinja Myllykoski
Tekstit: Mikko Myllykoski (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Tiedekeskusten globaali yhteistyö

Tiede on kansainvälistä. Tieteen avoimuuden periaatteen mukaan myös tiedekeskusten ideat ja ajatukset leviävät kansainvälisesti. Heurekan perustajat seurasivat sekä eurooppalaisia että pohjoisamerikkalaisia esikuvia, mutta päättäessään, että suomalaisella tiedekeskuksella on oltava omaa näyttelytuotantoa, he tulivat taanneeksi sen, että myös Heurekalla on ollut paljon annettavaa kansainvälisesti. Vuonna 1989 avattu Heureka oli maailman noin 400. tiedekeskus, nyt niitä lasketaan olevan noin 3000.

Heurekan näyttelyvienti sai sysäyksen onnellisesta tapahtumaketjusta. Vuonna 1993 tehty ”Urheilu” eli ”Suomen hikisin näyttely” haluttiin vuokrata Tanskaan Experimentarium-tiedekeskukseen. Näin tehtiin, ja seurauksena oli merkittävä oppimisprosessi: mitä kaikkea olisikaan pitänyt ottaa huomioon jo näyttelyn teknisessä suunnittelussa, jos sen aikoo purkaa ja pystyttää muualle ja vaihtaa käytettävät kieletkin. Oma lukunsa on kulttuurirajojen ylittäminen: ”Miksi kaikki tuntuu tapahtuvan järven rannalla?”, kysyi eräskin Heurekan tekemän multimedian kääntäjä epäuskoisena. Juuri tässä olemme kuitenkin onnistuneet. Näyttelyt ovat keränneet Heurekaan 7,5 miljoonan yleisön 26 vuodessa (1989–2015), mutta samaan aikaan vielä 17,5 miljoonan yleisön Heurekan ulkopuolella eli yhteensä 25 miljoonaa kokijaa. Sydney, Bangkok, Hong Kong, Kuwait City, Tel Aviv, México, Charlotte, N.C. ja Sudbury ovat näyttelyidemme etäisimpiä etappeja.

Urheilu-näyttelyn maalikamerakuvaa (1993) tulkitsen vieläkin Silpa Maria Pöntisen kanssa.

Näyttelyvientiä ei olisi, ellei Heureka olisi aktiivinen osaamisensa jakaja myös tiedekeskusten verkostoissa. Minulla on ollut ilo toimia sekä Euroopan tiedekeskusliitossa ECSITEssa että Pohjois-Amerikkaan painottuvassa ASTC:ssa julkaisujen toimitusneuvostoissa ja vuosikonferenssien ohjelmatoimikunnissa ja niiden puheenjohtajana. Nämä ovat näköalapaikkoja museo- ja tiedekeskusalan ja vuorovaikutteisen tiedeviestinnän virtauksiin. Konferenssit keräävät vuosittain 1000–2000 ammattilaista keskustelemaan, väittelemään ja jakamaan parhaita käytäntöjä sekä pohtimaan, mitä tarvittaisiin seuraavaksi.

Kansainvälinen yhteistyö on johtanut myös näyttelyiden yhteistuotantoihin. Heureka tulee hulluksi, Otatko riskin? Ja Viral (ei vielä suomenkielistä nimeä) ovat näyttelytrilogia, jonka Heureka on tehnyt yhteistyössä Universciencen (Pariisi) ja Ciëncia Vivan (Lissabon) kanssa. Konsortio jakaa tuotantokustannukset, mutta myös ideat ja sparraa toisiaan tuotekehittelyssä.

Enpä aikanaan aavistanut, että tiedeviestinnän nimissä heittäisin pecha-kucha -esityksiä tai stand-up -keikkaa montrealilaisessa baarissa, saatikka että antaisin houkutella itseni pukeutumaan itävaltalaiseksi!. – Maarten Okkersen ja Mikko Myllykoski kisaamassa, kuka parhaiten markkinoi vuoden 2016 tiedekeskuskonferenssia Itävallassa. Kuva: Ian Brunswick.

Tästä yhteistyöstä merkittävä osa – suurin osa sopimuksista – tapahtuu englanniksi, mutta muulla kielitaidolla ja halulla oppia tuntemaan muita kulttuureita syvemmin on yhteistyön hengen luomisessa ja ylläpitämisessä sekä nyanssien tavoittamisessa valtava merkitys. ”Pohjoismaiset löytöretkeilijät” (1996–1998) oli ensimmäinen vetämäni näyttelyhanke ja tehtäväni oli luoda tuloksellinen yhteistyö pohjoismaisten museoiden ja arkistojen kanssa. Ilman kykyä ja halua puhua ruotsia ja ymmärtää muita skandinaavisia kieliä mahdollisuutemme onnistua olisivat olleet verrattomasti heikommat.

Kivasta välttämättömäksi – tiedekeskusten rooli murroksessa

Mikko Myllykoski kirjoittaa Heurekan toiminnanjohtaja Tapio Koivun kanssa yhteistä blogia, jossa he käsittelevät tiedekeskusten tulevaisuutta, muuttuvaa roolia ja asemaa osana kasvatusta ja koulutusta.

Huolisilppuri on tärkeä elämysjohtaja Mikko Myllykoskelle

Mielenterveysaiheinen Heureka tulee hulluksi -näyttely sai kesällä 2014 kansainvälisen tiedekeskusliiton palkinnon parhaasta yleisökokemuksesta. Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykosken mukaan elämyksellisyys kumpuaa henkilökohtaistamisen ja oman kiinnostuksen kautta. Huolisilppuri on yksi esillä olevista laitteista, joka koskettaa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelma haastatteli Mikko Myllykoskea 1.8.2014.

Elämysjohtaja avaa työkseen tieteensaloja

Yle Puheen Iltapäivän toimittajat selvittivät, miten Tiedekeskus Heureka saa houkuteltua kävijöitä, kun uusia seikkailupuistoja ja viihdetarjontaa on pilvin pimein. Kuuntele myös, mitä elämysjohtaja-alumnimme Mikko Myllykoski paljastaa Heurekan 25-vuotisjuhlinnasta – molekyylidrinksulogiaa ja pikadeittailua. Lisäksi hän kertoo työstään ja näyttelykokonaisuuksien taustoista. Yle Puheen lltapäivä haastatteli Mikko Myllykoskea Tiedekeskus Heurekan 25-vuotisjuhlaviikolla 25.4.2014.

Museoissa vierailu on nautinnollista, vaikka sitä tekisi työkseen. Musée Modern Museum, Bryssel, taustalla Jan Fabren "Regard dedans (L'Heure bleu)", 2013. Photo Julia Myllykoski.

 

Takaisin