Kansainvälisyys oli emeritusprofessori Matti Klingelle tuttua jo kotoa. ”Avautuminen” ulkomaiden suuntaan oli aivan olennainen 1950-luvun trendi pitkän sota- ja pula-ajan ja matkustusrajoitusten kauden jälkeen. Se näkyi kirjallisuudessa, elokuvissa, oikeastaan ihan kaikessa, ainakin Helsingissä.

– Kun aloitin opiskelun Helsingin yliopistossa 1954, liityin ulkomaansuhteissa aktiiviseen Eteläsuomalaiseen Osakuntaan. Sittemmin minusta tuli ylioppilaskunnan hallituksen jäsen ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Osakunnan ja ylioppilaskunnan edustajana pääsin monille matkoille ja ainejärjestö Kronoksen kanssa paitsi Tanskaan myös turismille juuri avautuneeseen Neuvostoliittoon jo vuonna 1957.

1960-luvulla Klingen matkat keskittyivät Pohjoismaihin. Vuonna 1970 hänet valittiin Pariisiin Suomen kirjallisuuden ja kulttuurin vierailevaksi professoriksi kahden vuoden ajaksi.

– Pariisin vuosien jälkeen seurasi jatkuvasti paljon sekä Suomen edustamista kaikkialla Euroopassa että jäsenyyksiä monissa kansainvälisissä komiteoissa, mikä jossakin määrin jatkuu edelleen. Euroopan ulkopuolella olen edustanut vain vähän, lähinnä Kiinassa, Yhdysvalloissa ja Marokossa.

Erityisen paljon Klinge on ottanut vastaan ulkomaalaisia vieraita Suomessa. Hyvin monet yliopistolliset kollegat ja diplomaatit ovat istuneet hänen kotinsa päivällispöydän ääressä ja monet kansainväliset journalistit ovat käyneet häntä haastattelemassa.

– Kansainvälisyys näkyy kaikessa tutkimuksessani ja opetuksessani, luen päivittäin kirjoja ja lehtiä ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi tai englanniksi.