Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen vuonna 1988 Kirsi Saarikangas päätti lähteä kevääksi Pariisiin.

Gradua tehdessä hän oli varmistunut siitä, että haluaa tutkijaksi. Hän oli aloittanut syksyllä väitöskirjan tekemisen Riitta Nikulan tutkimushankkeessa.

– Ranska kiinnosti, koska olin käyttänyt gradussani ja väitöskirjaa aloitelleessa ranskalaista ajattelua tilasta ja sukupuolesta. Lisäksi ystäväni asunto Pariisissa oli sopivasti vapautumassa kevääksi.

Saarikangas otti yhteyttä muutamiin Université de Paris VII -yliopiston ja EHESS :n (L’Ècole des Hautes Etudes en Sciences Sociales) professoreihin ja tiedusteli mahdollisuutta tulla kursseille mukaan. "Tervetuloa", kuului vastaus.

Kielen kanssa oli aluksi haasteita. Saarikangas oli opiskellut ranskaa vain Helsingin yliopiston kielikeskuksessa.

– Istuin asunnossani ja katsoin televisiota. Ajattelin, että en tajua edes näistä uutisista mitään. Sitten vain kävin kielikursseilla, luin lehtiä ja tutkimuskirjallisuutta, kuuntelin radiota ja katsoin televisiota. Ajattelin, että nyt minun on pakko oppia tämä tai sitten pitää lähteä kotiin. Siitä se alkoi parissa kuukaudessa sujumaan niin, että pystyin vaivatta seuraamaan luentoja ja puhumaan puhelimessa sujuvasti ja riittävän nopeasti.

Saarikangas tutustui Pariisiissa ihmisiin ja viihtyi niin hyvin, että halusi mennä takaisin. Hän asui perheensä kanssa Pariisissa yhteensä reilut kolme vuotta. Pariisissa viehättää yhä hillitty kauneus, ja se tuntuu Helsingin ohella toiselta kotikaupungilta.

Toinen rakas kaupunki on Tukholma, jonka kaupunginosiin Saarikangas on perehtynyt 1990-luvun puolivälistä, pohjoismaisesta projektista lähtien. Pari viime kesää hän on viettänyt perehtymällä Tukholman lähiöihin, puistoihin ja puutarhoihin.

Pariisin ja Tukholman rinnalla kilpailee vahvasti New York, joka kolahti jo vuoden 1984 opintomatkalla. Myöhemmin Saarikangas on asunut New Yorkissa ja tehnyt siellä tutkijan töitä.

– New York on visuaalisesti kaikkiin aisteihin vaikuttava mutta myös meluinen ja likainen. Pariisissa ja New Yorkissa viehättää monenlaisuus ja ristiriitaisuus. Kaupunkiin voi kadota ja sieltä löytää aina jotain uutta. Voi myös asua pienesti omissa kortteleissa. Niissä on läsnä paikallisuus ja maailmanlaajuisuus samaan aikaan.