Iisalmen kirkkoherran poika Karl Collan kirjoitti ylioppilaaksi laudatur-arvosanoin Helsingin lyseosta vuonna 1842. Heti samana päivänä hän kirjoittautui yliopistoon. Tuolloin kaikkien opiskelijoiden oli kuuluttava johonkin osakuntaan. Korkean ylioppilasarvosanansa takia Collan otettiin Savo-karjalaisen osakunnan jäseneksi ilmaiseksi.

Ylioppilastutkinnon 14-vuotiaana suorittanut Collan aloitti yliopisto-opintonsa klassisilla kielillä ja antiikin kirjallisuudella. Hän läpäisi seuraavana kesänä stipendiaatintutkinnon, mikä mahdollisti apurahan anomisen. Suoritusta juhlittiin Collanin päiväkirjojen mukaan opiskelutovereiden kanssa Kaisaniemen ravintolassa riemukkaissa tunnelmissa.

Savo-karjalainen osakunta oli nuori ja pieni. Sillä oli Collanin aikana parhaimmillaankin alle sata jäsentä. Erityispiirteenä oli kuitenkin se, että sen jäsenistä poikkeuksellisen suuri osa oli ulkopaikkakuntalaisia aatelisnuorukaisia. Kalevalan ilmestymisen jälkeen osakuntaan oli liittynyt joukoittain kansallisromantikkoja.

Osakunnasta muodostui tärkeä osa Collanin vapaa-aikaa. Hän kävi ahkerasti osakunnan viikkokokouksissa, joissa pidettiin esitelmiä ja keskusteltiin ajankohtaisista kysymyksistä. Kun osakunnalle perustettiin kuoro, Collanista tuli myös sen aktiivinen jäsen. Fredrik Pacius valitsi hänet myös perustamansa Akateemisen Lauluseuran toiseksi tenoriksi.

Collanin vanhemmat olivat kuolleet hänen ollessa vielä lapsi. Hän oli siis stipendejä lukuun ottamatta käytännössä varaton. Syyslukukaudella 1844 Collan joutui keskeyttämään opintonsa kerätäkseen runsaan vuoden ajan varoja opiskelun jatkamiseen kotiopettajana Viipurissa.

Palattuaan Viipurista keväällä 1846 Collan osallistui entistä aktiivisemmin osakunnan toimintaan. Hänet valittiin osakuntakuoron johtajaksi ja viikkokokousten luennoitsijaksi. Lisäksi hän osallistui innokkaasti samana syksynä perustettuun osakunnan Suomalais-Seuraan. Se omaksui snellmanilaisen suomalaisuusajattelun ja sen aktiivijäsenistö muun muassa perusti Suometar-lehden.

Mitä pidemmälle Collanin opinnot etenivät, sitä enemmän hän pohti musiikin paikkaa elämässään. Hän oli laulanut, soittanut pianoa ja käynyt konserteissa lapsuudesta asti. Collanin ensimmäisiä sävellyksiä ja kirjallisia töitä julkaistiin jo hänen opiskeluaikanaan, mutta hän ei ollut varma siitä, pystyisikö elättämään itsensä pelkästään musiikilla.

Collan valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1850. Pro gradu -tutkielma oli valmistunut jo kaksi vuotta aikaisemmin, mutta tuolloin oli suoritettava arvosana tiedekunnan jokaisessa oppiaineessa. Kaikkiaan näitä oli kaksitoista, joista Collan suoritti laudatur-arvosanat historiassa ja Kreikan kirjallisuudessa. Lisäksi hän sai todistuksen käytännön opetuskokeesta. Rentoutuakseen rankan kevään jälkeen, Collan lähti muutaman ystävän kanssa huvimatkalle Turkuun.

Lähteet:

• Tarja Lehtinen, Karl Collan (1828–1871) kulttuurivaikuttajana, julkaisematon pro gradu -työ, Helsinki 1987.
• Esko Häkli, Collan, Karl, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• ”Collan, Karl”, Nordisk familjebok 1880, 466–467. Projekt Runebergin verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015.
• Karl Collan, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015.