Kun kääntämistä tarkastellaan omana taiteenlajinaan, unohtuu helposti, että se on loppujen lopuksi vain osa prosessia, jossa tajunnan sisältöjä siirretään. Jo pelkän ajattelun voi nähdä kääntämisenä – siinähän havainnoista, tunteista, arvostuksista, muistoista jne. muodostetaan jatkumoita ja hahmoja, joille on mahdollista antaa erilaisten välineiden avulla kielellisiä, kuvallisia, musiikillisia ym. ilmiasuja. Niitä tulkitaan, siis käännetään, jo ennen kuin ne ovat saaneet aineellisen muodon.

Muotoaminen onkin sitten seuraava kääntämistehtävä. Esimerkiksi kirjailija tuottaa tekstin, jota hän usein joutuu moneen kertaan muokkaamaan saadakseen sen vastaamaan ajattelemaansa hahmoa – tässä käännöstyössä apuna käytetään ulkopuolisiakin tahoja, tavallisimmin kustannustoimittajia.

Kun kirja sitten on valmis, se lähtee – jos on lähteäkseen – jälleen käännettäväksi kahdellekin taholle. Lukija lukee tekstin ja tekee siitä oman tulkintansa, mikä voidaan nähdä kääntämisenä sekin. Toisaalta teksti voidaan kääntää vieraalle kielelle, jolloin vasta kuvaan astuu varsinainen kääntämisen ammattilainen ja siirrytään vaiheeseen, jossa koko koodi puretaan ja kootaan uudelleen toisen järjestelmän puitteisiin. Siinä tiivistyy kääntämisen kova ydin.