Takaisin

Juha Matti Henriksson

5.2.1963 Helsinki

Diplomi-insinööri 1990 (teknillinen fysiikka), Teknillinen Korkeakoulu
Filosofian maisteri 1995 ja filosofian tohtori 1998 (musiikkitiede), Helsingin yliopisto

Arkistonjohtaja 1998– Musiikkiarkisto JAPA (aikaisemmin Suomen Jazz & Pop Arkisto)
Tuntiopettaja Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaineessa 1995 alkaen.
Suomen etnomusikologinen seura ry:n sihteeri 1.11.1995 – 30.10.1997.
Ohjelmoija ja ATK-suunnittelija 13.11.1984 – 31.12.1989, systeemisuunnittelija 1.1.1990 – 31.12.1992.
Oy Siemens Nixdorf Informaatiojärjestelmät Ab.

KDK Arkistosektorin ohjausryhmän jäsen 2015-
Training for Audiovisual Preservation in Europe -projektin johtoryhmän jäsen 2004–2008.
Tieteellisten äänitearkistojen kansallisesti merkittävien äänitteiden digitointiprojektin johtoryhmän jäsen 2000–2008.
Kansanmusiikin ja populaarimusiikin valtakunnallisen tutkijakoulun johtoryhmän jäsen 2003–2008.
Suomen Kevyen Musiikin Museon kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen 2002–2004.
Suomen etnomusikologisen seuran puheenjohtaja 1998–2000.
Suomen Musiikkitieteellisen Seuran hallituksen jäsen 1999–2001.
Maailman musiikin keskuksen hallituksen jäsen 1998–2000.

Palkinnot:

Kullervo Linnan säätiön Ilpo Hakasalo -palkinto vuonna 2010 kotimaisen populaarimusiikin aseman edistämisestä.

Kuva: Tero Juutilainen
Kirjoittaja: Tero Juutilainen

Opiskelukavereista yhteistyökumppaneiksi

Juha Henrikssonin mielestä humanistien laaja-alainen ja yleissivistävä tutkinto tuo työelämän tilanteisiin uusia näkökulmia. Ongelmatilanteissa humanisti voi tuoda keskusteluun yllättäviä ratkaisuja, mitä muut eivät olisi tulleet edes ajatelleeksi.

– Olen aina tykännyt harrastaa eri asioita ja tietää asioista paljon. Mielestäni ei kannata perehtyä vain esimerkiksi ohjelmointiin vaan opiskella ohessa jotain ihan muuta.

Humanististen alojen kohdalla erittäin teoreettispohjaiset tutkijat ovat kenties heikossa asemassa, mikäli heidän pitäisi työllistyä akateemisen maailman ulkopuolelle.

– Joskus tuntuu siltä, että on erkaannuttu tutkimuskohteesta liian filosofisiin pohdintoihin. Silloin syntyy ehkä hienoa tutkimusta, mutta sitä ei saa sidottua käytäntöön yritysmaailman puolella.

Nykyisiä ja tulevia opiskelijoita Henriksson neuvoo kokeilemaan yrittäjyyteen liittyviä opintoja sekä harjoittelemaan kirjoittamista. Monet tietokirjailijat ja apurahatutkijat nähdään yrittäjinä, joiden pitää perustella oma työnsä rahoittajille.

– Nykyaikana kirjoittaminen on pirstaloitunutta erilaisten pikaviestimien johdosta. Pidempien tekstien kirjoittamista kannattaa siis harjoitella, vaikka ei suunnittelisikaan tutkijan tai kirjailijan uraa. Hyvä kirjoittaja saa etulyöntiaseman missä tahansa työhaussa tai apurahoista kilpailtaessa.

Työnhaussa Henriksson pitää tärkeänä myös henkilökohtaisia tuttavuuksia. Opiskeluaikoina tapahtuvasta kanssakäymisestä muiden opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä voi kaverisuhteiden lisäksi olla myöhemmin yllättävää hyötyä.

– Opiskeluaikoina kannattaa tutustua ihmisiin mahdollisimman laajalta. Sitä kautta voi aueta monet työpaikat. Sanomalehtiin päätyy vain osa työpaikkahakemuksista.

Vaikka työpaikka aukeaisi virallisempaa tietä, voi tuttavuuksista olla apua varsinaisten työtehtävien hoidossa.

– Tutustuin ainejärjestötoiminnan kautta erilaisiin ihmisiin, joita nykyään tapaan työelämän puolella milloin missäkin. Se mahdollistaa paljon joustavamman ja helpomman yhteistyön tekemisen, kun tuntee henkilön entuudestaan.

Henriksson toivoo, että yhteiskunnassa säilytettäisiin mahdollisimman pitkälle mahdollisuus alan vaihtoon sekä työkokemuksen kartuttamiseen jo opiskeluvaiheessa. Suunnitellut muutokset opintojärjestelmiin kannustavat Henrikssonin mielestä liikaa yksipuolisiin tutkintoihin eivätkä anna mahdollisuutta työkokemuksen kartuttamiseen opiskeluvaiheessa.

– Harva 19-vuotias oikeasti tietää, mitä haluaa tehdä koko loppuelämänsä. Mielestäni valinnanvapaus ja mahdollisuus alan vaihtoon pitäisi säilyttää, ainakin jossain muodossa. Itsekin olisin turhautunut, jos olisin joutunut olemaan atk-alalla vielä 40 vuotta.

Juha Henrikssonin työhuonetta koristaa Toivo Kärjen työpöytä. Kuva: Tero Juutilainen.

 

Takaisin