Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät teatteritieteen kansainväliseen kesäkouluun, jossa valmistelin väitöskirjaani vuosina 1995–2000. Näiden vuosien kuluessa valkeni, että professorimme Pirkko Koski oli onnistunut poimimaan kesäkoulun opettajakuntaan alamme kansainväliset huiput. Sen joukon sparraamana oli helppoa osallistua teatteritieteen maailmanjärjestön FIRT:n kongresseihin omalla paperilla jo jatko-opintojen varhaisessa vaiheessa. Tuntui etuoikeutetulta tutustua kongressien useisiin pääpuhujiin.

Kesäkoulutyöskentelyn säännöllisyys ja pitkäjänteisyys pakotti kurinalaisuuteen: englanninkielinen paperi oli saatava valmiiksi ajoissa, jos halusi sen käsiteltäväksi kesäkoulussa. Myös oman ajattelun kehittyminen tuli näkyväksi vuosittaisissa kohtaamisissa. Pääsin kesäkoulukontaktien avulla tutkijavierailulle University of California Davisiin, missä amerikkalaisen yliopistomaailman dynaamisuus teki hyvän vaikutuksen, ja sen seurauksena julkaisin ensimmäisen englanninkielisen artikkelini Oscar Wilden vastaanotosta Suomessa.

Myöhemmän urani kannalta kansainvälisyys on ollut avaimeni menestykseen. Teatteritieteen kansainvälinen kesäkoulu ei tehnyt minusta teatterintutkijaa loppuelämäkseni, mutta opin sieltä avaintaidot kansainvälisissä ympäristöissä toimimiseen ja rohkeutta ottaa vastaan haastavia tehtäviä vieraissa kulttuureissa.