Takaisin

Hanna Nurminen

Hanna Kirsti Nurminen
18.5.1955, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1982 (suomen kieli), Helsingin yliopisto

Toiminnanjohtaja 2006-, Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssi
Maatilan emäntä 1982–2013
Apulaisasiamies 1981–1982 ja asiamies 1983–2013, Koneen Säätiö
Freelance-kulttuurituottaja 1995–2006
Kulttuurisihteeri 1989–1995, Merimaskun kunta

Luottamustoimia ja asiantuntijatehtäviä
Talonpoikaiskulttuurisäätiön jäsen 1988-
Koneen Säätiön hallituksen jäsen 1988-, varapuheenjohtaja 1989–2001, puheenjohtaja 2002-
Varsinais-Suomen taidetoimikunnan jäsen 1998–2003 ja 2007–2012, varapuheenjohtaja 2007–2009, puheenjohtaja 5/2002–2003 ja 2010–2012
Suomen Ateenan-instituutin säätiön hallituksen jäsen 2000–2005
KULMA – Kulttuuri maaseudun voimavarana -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja ja KULMA-tiimin jäsen 2003–2005
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan hallituksen jäsen 2003–2006
Taiteen keskustoimikunnan jäsen 2007–2009
Turku 2011 -säätiön hallituksen jäsen 2007–2009

Palkinnot ja erityissaavutukset
Paikallislehdistön Antti-patsas Rannikkoseutu-lehdeltä 1998
Rymättylän ja Merimaskun Leijonien kulttuuripalkinto Meri 2001
Varsinais-Suomen liiton Aurora-mitali kulttuuriteoista Varsinais-Suomen hyväksi 2002
Varsinais-Suomen taidetoimikunnan Varsinaissuomalainen kulttuuriteko 2005 -kunniamaininta
Merimasku-Seuran Vuoden lossivahti -palkinto 2009

Tekstit: Hanna Nurminen (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Saaren kartano on taitelijoiden ja tutkijoiden kohtauspaikka

Olen viime vuodet toiminut Koneen Säätiön ylläpitämän Saaren kartanon taiteilija- ja tukijaresidenssin toiminnanjohtajana. Residenssin johtaminen on ihanaa työtä, ja minua jo kovasti huolestuttaa, miten ikinä hennon luopua siitä kun eläkeikä koittaa. Työviikon kaikkein paras päivä on tiistai: silloin kukin taiteilija ja tutkija vuorollaan esittelee toisille omaa työtään, ja keskustelua jatketaan yhteisellä brunssilla.

Taiteilijat ja tutkijat tulevat Saareen keskittyäkseen omaan työhönsä, ja he usein yllättyvät siitä, miten tärkeäksi osaksi residenssikokemusta kohtaaminen ja jakaminen muiden vieraiden kanssa osoittautuu. ”Koen residenssijakson olleen niin taiteellisen työskentelyni kuin myös henkilökohtaisen elämäni yksi merkittävimmistä tapahtumista viimeisen vuosikymmenen aikana. Residenssissä käymäni vuorovaikutus ja keskustelut monialaisten taiteilijoiden kanssa avarsivat näkemyksiäni ja ajatuksiani taiteesta sekä myös vahvistivat omaa taiteilija-identiteettiäni”, kertoo eräskin vieras.

Luottamukseen ja vastavuoroisuuteen perustuvaa vuorovaikutusta vertaamme Saaren kartanossa Kaivoon. Kaivo kokoaa vettä noutamassa olevat ihmiset jakamaan ajatuksia, ideoita, ongelmia ja niiden ratkaisuja. Saaren Kaivo on taiteilijoiden ja tutkijoiden mahdollisuus kohdata, jakaa ja jättää oma jälkensä toinen toisensa ajatuksiin ja työhön.

Jaakko Niemelän valoteoksessa ”Kajo” Saaren kartanon lampeen heijastuu Henriikka Tavin runon säe. Niemelä ja Tavi työskentelivät Saaren kartanossa samaan aikaan 2009, jolloin Niemelä kiinnostui Tavin visuaalisesta runoudesta. Kuva: Jaakko Niemelä.

Kaivolla syntyy aina silloin tällöin myös taiteenalojen rajat ylittäviä hankkeita ja taideteoksia: ”Saaren Kaivo antoi minulle erityisen lahjan. Tutustuin japanilaiseen säveltäjään Aki Itoon, keskustelimme paljon, ystävystyimme ja kiinnostuimme toistemme työstä. Aki innostui runoistani luettuaan niiden ranskankielisiä käännöksiä ja halusi ryhtyä säveltämään niistä vokaalimusiikkiteosta”, kertoo kirjailija Eira Stenberg. Teos on nyt valmis ja saa ensiesityksensä syksyllä 2015.

Viime vuonna Kaivo-konsepti otettiin käyttöön myös Koneen Säätiön Helsingin-toimistossa.

Saaren kartanon residenssitaiteilijat viettävät laskiaista Jan-Erik Anderssonin suunnittelemassa Himogrillaajan karusellikatoksessa. Kuva: Pirre Naukkarinen.

 

Video Jan-Erik Anderssonin suunnitteleman Himogrillaaja karusellikatoksen rakentamisesta.

 

 

 

Takaisin