Takaisin

Georg Gimpl

26.05.1949, Abtenau (Itävalta) – 10.10.2014, Linz (Itävalta)

Filosofian maisteri 1975 (germaaninen filologia, pedagogiikka), tohtori 1980 (germaaninen filologia ja psykologia), Salzburgin yliopisto (Itävalta)
Aate- ja oppihistorian dosentti 1991, Oulun yliopisto

Yliopistonlehtori 2004–2014, Helsingin yliopisto
Germaanisen filologian vt. apulaisprofessori 1993–1995, Helsingin yliopisto
Saksan kielen ja Itävallan kirjallisuuden lehtori 1975–2003 (vakinainen nimitys 1981), Helsingin yliopisto

Tutkimusteemat
Filosofian historia, varsinkin itävaltalaisen filosofian historia
Itävaltalainen ja saksankielinen kirjallisuus
Böömin saksankielisen – mukaan lukien juutalaisen – kulttuurin historia
Kotikylänsä Russbachin virtuaalinen museo

Julkaisutoiminta

Kuva: Hartmut Lenk
Työryhmä: Hartmut Lenk, Marja Ursin, Valtteri Hyvärinen, Jouni Heikkinen, Helena Leheckova, Susanne Frejborg, Kaarle Holmberg, Faruk Abu-Chacra, Ove Knekt, Mark Shackleton, John Calton, Liisa Tiittula, Andrew Chesterman, Anni Aarinen (Kaija Hartikainen, toim.)

Muistokirjoitus

Filosofian tohtori, yliopistonlehtori Georg Gimpl syntyi 26. toukokuuta 1949 Abtenaussa, Itävallassa. Kansakoulun jälkeen hän opiskeli yksityislukiossa ’Erzbischöf­liches Privatgymnasium Borromäum’ Salzburgissa ja suoritti vuonna 1968 ylioppilastutkinnon arvostetussa ’Akademisches Gymnasium Salzburg’ -lukiossa. Gimpl aloitti samana vuonna opinnot Salzburgin Paris Lodron -yliopistossa.

Hän valmistui maisteriksi kesäkuussa 1975 pääaineenaan saksalainen filologia ja sivuaineina filosofia, psykologia ja pedagogiikka. Tohtorintutkinnon Gimpl suoritti Salzburgissa vuonna 1980 germaanisessa filologiassa ja psykologiassa. Ludwig Wittgensteinin varhaista pääteosta käsittelevän väitöskirjan nimike oli ”Form als Dementi. Text- und Strukturanalyse des ’Tractatus logico-philsophicus’”.

Georg Gimpl opiskelukaupungissaan Salzburgissa elokuussa 2009.

Georg Gimpl teki koko akateemisen uransa Helsingin yliopistossa. Hän toimi vuodesta 1975 saksan kielen ja itävaltalaisen kirjallisuuden lehtorina saksalaisessa laitoksessa ja sittemmin germaanisen filologian oppiaineessa nykykielten laitoksessa. Vuodesta 2004 hänen virkanimikkeenään oli yliopistonlehtori. Vuosien 1993–1995 aikana 1995 Gimpl työskenteli germaanisen filologian vt. apulaisprofessorina. Heinäkuussa 1991 hänet nimitettiin Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian dosentiksi.

Yliopistonlehtori Gimpl vastasi erityisesti oppiaineen kirjallisuus­tieteellisestä opetuksesta, jossa hänellä oli keskeinen rooli. Joulukuussa 1989 opiskelijoiden ainejärjestö Umlaut ry. myönsi hänelle epävirallisen kunniakirjan, jonka tekstissä luki: ”Vuoden rohkeimmaksi nimitetty lehtori Georg Gimpl”. Itävaltalainen ja saksankielinen kirjallisuus olivat erityisen lähellä Gimplin sydäntä. Hänen opetusohjelmaansa kuuluivat myös kieli­harjoituskurssit ja Itävallan maantuntemuksen luentokurssit.

Filosofian historia, erityisesti itävaltalaisessa muodossa, lukeutui saksankielisen kirjallisuuden ohella Gimplin tutkimusintresseihin. Gimpl palasi myöhemmin myös väitöskirjansa aiheeseen, Ludwig Wittgensteiniin. Hän tutki muun muassa Eduard Winterin, Franz Brentanon ja Bernhard Bolzanon ajattelua ja vaikutusta. Gimpl oli kiinnostunut myös Wilhelm Bolinin ja Friedrich Jodlin välisestä suhteesta, josta hän julkaisi oman tutkimuksensa samoin kuin Prahassa toimineesta Berta Fantan kirjallisesta salongista.

Böömin saksankielisen – mukaan lukien juutalaisen – kulttuurin historia kiehtoi Gimpliä erityisesti. Viimeisinä vuosinaan hän suuntasi kaiken tarmonsa kotikylänsä Russbachin virtuaalisen museon perustamiseen.

Georg Gimpl käytti taidokasta retoriikkaa niin germaanisen filologian oppiaineen historiaa käsittelevissä teksteissään kuin korkeakoulupoliittisissa kirjoituksissaankin. Hänen kärjekäs, poleeminen tyylinsä ei aina saanut osakseen kaikkien varauksetonta hyväksyntää. Dialektisen tarkastelutapansa loistokkuuden ja argumentaationsa lahjomattoman johdon­mukaisuuden ansiosta hänen onnistui kuitenkin luoda itselleen sekä työyhteisössään että kansainvälisissä piireissä veitsenterävän ajattelijan maine.

Hän oli kaikkea muuta kuin auktoriteettiuskoinen. Gimplin tietämys filosofian historiasta sekä kirjallisuudesta ja yhteiskunnasta oli valtava: syvällisen oppineisuutensa ansiosta hän oli suosittu keskustelukumppani, esitelmöitsijä, kirja-arvostelujen kirjoittaja ja arvostettu tiedemies.

Myös opetuksessa Georg Gimpl asetti korkeat vaatimukset sekä itselleen että opiskelijoilleen. Lahjakkaiden opiskelijoiden innostaminen kirjallisuuden pariin oli hänelle sydämen asia. Opiskelijat kokivat hänen opetuksensa todellisena rikkautena, moni jopa horisonttia laajentavana kokemuksena. Korkeakouluopettajana Gimpl auttoi ohjaamiaan opiskelijoita kärsivällisesti ja johdonmukaisesti saavuttamaan opinnäytetöissään mahdolli­simman korkean tason. Opiskelijat saattoivat aina luottaa hänen apuunsa ja asiantunteviin neuvoihinsa.

Gimplin opiskelijoita kohtaan tuntema kunnioitus näkyi etenkin huolellisuudessa ja perusteellisuudessa, jolla hän suhtautui akateemiseen opetukseensa. Hän osallistui säännöllisesti erilaisiin opiskelijoiden ainejärjestön järjestämiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Näissä yhteyksissä hänet koettiin iloisena, elämänmyönteisenä ja suurpiirteisenä ihmisenä, jollaisena myös hänen ystävänsä hänet tunsivat.

Kevätretkellä Suomenlinnassa, mukana kollegat Helena Leheckova (vas.), Andrew Chesterman ja Mark Shackleton. Kuva: John Calton

Gimplillä oli laajat sosiaaliset verkostot sekä asuinpaikassaan Helsingissä että kansainvälisessä tutkijayhteisössä. Hänen ystäväpiiriinsä kuului kiinnostavia henkilöitä varsin erilaisista taustoista. Ihmisenä Gimpl oli hyvin solidaarinen: hän tunsi myötätuntoa sosiaalisesti vähäosaisia kohtaan ja ajoi heikkojen oikeuksia. Tärkeily tai pätemisen tarve olivat hänelle täysin vieraita luonteenpiirteitä.

Georg Gimplin äkillinen kuolema 10.10.2014 oli valtava menetys hänen perheelleen. Se jätti suuren aukon myös Helsingin yliopiston germaanisen filologian oppiaineeseen, ja kollegat jäivät kaipaamaan häntä ihmisenä ja työtoverina.

Takaisin