Silmiin pistävin ominaisuus Georg Gimplin elämänuraa arvioitaessa oli hänen henkilökohtaisen integriteettinsä korkea taso. Hän ei ollut ”perässähiihtäjä” vaan muodosti ajankohtaisista yhteiskunnallisista tapahtumista oma kantansa, niin Itävallan populistisesta poliitikosta Jörg Haiderista kuin EU:n talouskriisistä, Kreikan Euro-ongelmista ja Krimin valtauksesta. Nykyinen ylikorostettu taloudellinen neoliberalismi ja sen spekulatiivinen finanssipolitiikka askarruttivat usein hänen mieltään. Näin teki myös loputon sodankäynti Lähi-idässä. Hänellä oli poikkeuksellisen laajoja kiinnostuksen aiheita. Itävallan sisäpolitiikka ja hänen kotiseutunsa Russbachin nykyongelmat ylittivät kuitenkin kaiken muun.

Georg oli lisäksi ymmärtäväinen kuulija, keskustelupartneri ja neuvonantaja, kun kollegat ja ystävät toivat esiin arkipäivän ongelmiaan liittyen tavallisesti opetuksen sisältöön ja toteutukseen tai korkeakoulupolitiikkaan. Hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa soveltuivat hyvin kuuntelijan rooliin. Hänellä oli sekä pedagogista että käytännön työn kokemusta; tutkinto sekä kielitieteestä että filosofian alalta ja käytännön työkokemusta yliopiston lisäksi elinkeinoelämästä.

Georg oli joka suhteessa vaatimaton ihminen. Hän ei yrittänyt vaikuttaa turhantärkeällä käytöksellä kanssaihmisiin, eikä välittänyt akateemisen uran luomisesta. Laadullisesti hyvän tieteellisen tuloksen aikaansaaminen oli hänelle tärkeämpää kuin lisärivi ansioluetteloon.

Stressistä kärsiminen oli Georgille täysin vierasta. Hän ei akateemisen uransa aikana käyttänyt kelloa eikä välittänyt siitä, että joskus hieman myöhästyi luennoiltaan tai tiedekunnan kokouksista. Hän jopa kieltäytyi ehdottomasti vastaanottamasta kelloa, kun sellainen hänelle yritettiin lahjoittaa. Häntä pidettiin kuitenkin erittäin tunnollisena opettajana. Georg oli aina valmis auttamaan ystäviään.

Georg oli poikkeuksellisen sosiaalinen ihminen. Hänellä oli laaja ystäväverkosto, joka ulottui useaan maahan, erityisesti Keski-Eurooppaan; Itävallan lisäksi Saksaan ja Tšekkiin. Ystävilleen ja kollegoilleen hän lähetti jouluksi ”Joulukirjeitä” (Weihnachtsbriefe), jotka olivat useimmiten pieniä tieteellisiä tutkielmia hänen kotiseutunsa historiasta. Hän hankki Russbachin arkistoista kesäisin perustietoja, useimmiten kotiseutunsa uskonnollisista ja sosiaalisista ristiriidoista.

Vihreät arvot ilmenivät Georgin kotiseuturakkautena ja Suomen luonnon ihailuna. Keväällä hän usein tarkasti oppilaittensa töitä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa tai suojaisessa paikassa Suomenlinnassa. Suomenlinnaan Georg suuntasi ystävineen vuosittaisille kevätretkille. Hänen harrastuksiin kuuluivat myös vaellukset kotiseutunsa alppimaastossa, jonne hän kutsui ystäviäänkin mukaan.

Kesäisin Georg yleensä matkusti Russbachiin, mutta hän työskenteli talvellakin Helsingissä kotiseutunsa puolesta. Hän oli kerännyt laajaa kokoelmaa vanhoja postikortteja ja valokuvia sekä haastatellut russbachilaisia virtuaalista kylämuseota varten. Menneisyyden rehellinen jäsentäminen oli hänen mielestään välttämätön rauhanomaisen tulevaisuuden rakentamiseksi. Georg ihmetteli usein miten hitaasti ja vaatimattomasti viime vuosisadan alkupuolen ”Vergangenheitsbewältigung” oli edennyt Suomessa.