Takaisin

Filosofian kunniatohtorit

375 humanistia -esittelyyn valitut filosofian kunniatohtorit:

Carl Gustaf Emil Mannerheim
4.6.1867, Askainen – 27.1.1951, Lausanne, Sveitsi
Filosofian kunniatohtori 1919

Akseli Gallen-Kallela
26.4.1865, Pori – 7.3.1931, Tukholma
Filosofian kunniatohtori 1923

Otto Manninen
13.8.1872, Kangasniemi – 6.4.1950, Helsinki
Filosofian kunniatohtori 1927

Frans Emil Sillanpää
16.9.1888, Hämeenkyrö – 3.6.1964, Helsinki
Filosofian kunniatohtori 1936

Ilmari Kianto
7.5.1874, Pulkkila – 28.4.1970, Helsinki
Filosofian kunniatohtori 1957

Lennart-Georg Meri
29.3.1929, Tallinna – 14.3.2006, Tallinna
Filosofian kunniatohtori 1986

Esteri Hellen Vapaa-Jää
24.8.1925, Kärkölä – 22.11.2011, Espoo
Filosofian kunniatohtori 1994

Mirkka Elina Rekola
26.6.1931, Tampere – 5.2.2014, Helsinki
Filosofian kunniatohtori 2000

Kuva: Humanistinen tiedekunta
Tekstit: Tero Juutilainen ja Tomas Sjöblom

Lennart Meri – Kulttuuriyhteyksien rakentaja

Lennart Meri on jäänyt useimmille mieleen Viron presidenttinä (1992–2001). Hän oli kuitenkin alkujaan kirjailija, tuottaja ja elokuvaohjaaja. Isänsä Georg-Peeter Meren diplomaatin ja kääntäjän ammattien johdosta Meren perhe matkusteli paljon. Lennart Meri oppikin nuoruudessa puhumaan useita kieliä sujuvasti. Hän taisi niin suomea, ranskaa, saksaa, englantia kuin venäjääkin.

Toisen maailmansodan alkaessa Meret karkotettiin neuvostojoukkojen hyökkäyksen seurauksena Tallinnasta Siperiaan. Osa Meren sukulaisistaan suhtautui myötämielisesti Neuvostoliittoon ja esimerkiksi hänen serkkunsa liittyi neuvostoarmeijaan. Siperiassa ollessaan Meri tutustui alueen kulttuuriin ja kiinnostui paikallisen kulttuurin ohella vironsukuisista kielistä. Hän jatkoi sukulaiskielten tutkimista myöhemmin urallaan.

Lennart Meri Pentagonin-visiitillä vuonna 1998. Kuva: Wikimedia Commons.

Tallinnaan palattuaan Lennart Meri suoritti oppikoulun Tallinnan Nõmmen lyseossa ja siirtyi tämän jälkeen kirjoille Tarton yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan valmistuen lopulta vuonna 1953. Valmistuttuaan hän työskenteli aluksi dramaturgina Tartossa sijaitsevassa Vanemuine-teatterissa ja myöhemmin toimittajana Viron radiossa.

Lennart Meri elätti itseään kuitenkin pääasiassa kirjailijana. Hänen matkakertomuksensa saavuttivat suuren suosion niin Neuvostoliitossa kuin Suomessakin. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluva vuonna 1976 julkaistu Hõbevalge (Hopeanvalkea) käsittelee Viron historiaa alkuperäislähteiden kautta paikoitellen mielikuvituksella höystettynä. Meri oli myös Viron kirjailijaliiton jäsen sekä Suomen Kirjallisuuden seuran kunniajäsen.

Meri toimi lisäksi elokuvaohjaajana. Hän toteutti muun muassa suomensukuisia kansoja käsittelevä viisiosaisen dokumenttielokuvasarjan, jonka vuonna 1972 valmistunut tunnetuin osa Linnutee tuuled (Linnunradan tuulet) kiellettiin Neuvostoliitossa. Teos voitti New Yorkin elokuvajuhlilla hopeaa vuonna 1977 ja sitä käytettiin myös opetusmateriaalina Suomessa.

Lennart Meri aktivoitui poliittisesti 1970-luvun lopulla. Kun Neuvostoliitto antoi hänelle luvan vierailla länsimaissa, käytti Meri tilaisuutta hyväkseen ja pyrki solmimaan sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä länteen. Samaa työ jatkui hänen toimiessaan vuosina 1990–1992 Viron ulkoministerinä. Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellinen osasto myönsi Merelle kunniatohtorin arvon vuonna 1986 osoitukseksi hänen tekemästään työstä kulttuurin parissa.

Lennart Merelle omistettu muistomerkki Tallinnan lentokentällä. Kuva: E. D. White / Wikimedia Commons.

Lähteet:

Takaisin