Yhteistyön tärkeyttä kuulee korostettavan jatkuvasti – ja onhan se toki tärkeää, mutta miten se toteutetaan käytännössä? Humanistisilla tieteenaloilla yhteistyö on erityisen haastavaa; suuri osa työstämme kun on yksinäistä puurtamista tarkkaan rajattujen aiheiden parissa.

Kuitenkin erityisen palkitsevia ovat olleet ne hetket, kun joukko ihmisiä onnistuu saamaan jotakin aikaan yhdessä. Tämä voi tapahtua opiskelijoiden kanssa, kun jokin kurssi onnistuu erityisen hyvin, tai se voi tapahtua tutkimusyhteistyössä kollegoiden kanssa.

Merkittävintä on, kun yhdessä tekeminen toteutuu kentällä. Vaikka minulla on vuosien kokemus Afrikan eri osista, kulttuurierot voivat olla haastavia. En silti vaihtaisi yhtäkään afrikkalaisten kollegoiden, ystävien ja tuttavien kanssa työskentelyn parissa vietetyistä hetkistä, oli ympäristönä sitten Angolan ja Namibian välinen harvaanasuttu rajaseutu tai Etelä-Afrikan urbaanit maisemat.

Muita huippuhetkiä en halua etsiä menneisyydestä – toivottavasti ne ovat vielä edessä!