Takaisin

Anita Lehikoinen

Anita Irmeli Lehikoinen
27.4.1959, Riihimäki

Filosofian maisteri 1987 (englantilainen filologia), Helsingin yliopisto

Kansliapäällikkö 2013-, opetus- ja kulttuuriministeriö
Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja 2012–2013, opetus- ja kulttuuriministeriö
OKM:ssä erilaisia tehtäviä korkeakoulu- ja tiedepolitiikan parissa vuodesta 1989 lähtien.
Opiskeluaikana englannin kielen tuntiopettajana, erityisesti aikuiskoulutuksessa.

Kirjoittajana useissa OKM:n toimialan työryhmäraporteissa, kansallisissa ja kansainvälisissä.

Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

Yliopisto kasvattaa

Helsingin yliopisto oli itsestään selvä valinta Anita Lehikoiselle opiskelupaikaksi. Hän oli aina ollut kiinnostunut kielistä ja pääaineeksi valikoitui englantilainen filologia.

– Alussa olin aivan käsittämätön suorittaja ja opintoviikkoja kertyi runsaasti. Sitten olin yhtäkkiä erittäin pihalla oleva opiskelija. Muistan joitain pääaineeni luentoja Porthaniassa, kun havahduin luennolla siihen, että en tajua mitään enkä osaa tehdä edes muistiinpanoja.

Sivuaineiden osalta Lehikoinen ei ollut päämäärätietoinen. Jo varhaisessa vaiheessa opintojaan hän toimi samalla englannin opettajana pääkaupunkiseudun ammatillisessa kurssikeskuksessa. Lehikoinen kertoo sen olleen avartava kokemus siinä mielessä, että hän hoksasi, ettei halua työllistyä loppuelämänsä ajaksi opettajaksi.

– Valitsin sivuaineiksi yleisen valtio-opin ja tiedotusopin. Lisäksi luin kirjallisuustiedettä. Sitten säikähdin, että mihin minä muka voin tällaisella paketilla sijoittua työelämässä. Englannin kielen lehtori Ritva Leppihalme rohkaisi minua toteamalla, että ehkä päädyn työpaikkaan, jota on vain yksi Suomessa. Tämän asian tulen aina muistamaan, koska se kävi kohdallani toteen.

Anita Lehikoisen opiskeluvuosien muistelu kuulostaa aika universaalilta opiskelijan ”janalta”. Välillä opiskelu tuntuu mahtavalta ja sitten tuleekin paniikki, että mitä tiedolla teen ja saanko ikinä oman alani töitä.

– Minulla kesti pitkään ymmärtää, mistä opiskelussa oli varsinaisesti kyse. Sehän on asioiden kontekstiin sitomista eikä vain sitä, että "tee muistiinpanot ja osaa asia tentissä". Sitten jossain vaiheessa havahduin siihen, että toiminta yliopistolla oli huomattavan paljon fiksumpaa kuin olinkaan huolestuneena ajatellut.

Lehikoisen mukaan yliopistolla instituutiona on paljon muutakin annettavaa kuin pelkästään opillinen sisältö ja tutkimustiedon tuottaminen.

– Minusta yliopistolla on kasvatustehtävä. Miellän sen ikuiseksi yliopiston tehtäväksi yhteiskunnan muutoksista riippumatta. Mutta ei käy kieltäminen, ettenkö monta kertaa jälkeenpäin ole harmitellut, että eksyin opinnoista liian pitkäksi aikaa. Olisin ilman muuta hyötynyt tiukemmasta opintojen edistymisen seurannasta ja vaatimuksesta.

​

 

Takaisin