Yliopisto-opintojen lomassa Anita Lehikoinen opetti englannin kieltä ammatillisessa kurssikeskuksessa ja työskenteli myös myyjänä Marimekossa.

– Opettajan työ oli pikkuisen ”ansatyyppinen”, koska siitä sai silloin tuntiopettajana hyvää palkkaa. Työ houkutteli välillä liiankin paljon pelkästään rahan vuoksi. Onneksi koin, että opettajan tehtävä ei ole minua varten ja uskalsin tehdä rohkeita sivuainevalintoja.

Maisteriksi valmistuessaan Lehikoinen työskenteli silloisessa työministeriössä, josta siirtyi opetus- ja kulttuuriministeriöön vuonna 1989.

– Opetus- ja kulttuuriministeriössä (OKM) oli silloin kansainvälisen harjoittelijavaihdon keskus, jonka toiminnot myöhemmin siirtyivät CIMO:n tehtäväkenttään. Se oli älyttömän kiinnostavaa aikaa, kun Suomi oikeasti alkoi kansainvälistyä ja osallistuttiin Länsi-Euroopan integraatioon.

Jo tuolloin OKM:ssä pohdittiin, miten Suomen yliopistoihin pystyttäisiin houkuttelemaan enemmän kansainvälisiä opiskelijoita.

– Välillä tuntuu hassulta, että tuo sama teema on edelleen mietinnässä, vaikka kansainvälistyminen on toki edennyt suuria harppauksia.

Alussa Lehikoisen työ sisälsi osittain rutiiniluontoisia tehtäviä, mutta vastuu kasvoi tekemisen myötä. Hän pääsi mukaan laajemminkin kansainväliseen korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaan. Monien määräaikaisten työsuhteiden jälkeen hän sai 1990-luvun puolivälin tienoilla vakituisen viran OKM:stä.

– 1990-luku oli todella kiehtovaa aikaa kansainvälistymisen näkökulmasta. Silloin korkeakoulupolitiikkaan todenteolla yhdistyi kansainvälinen aspekti. Siinä vaiheessa ei tuntunut enää mahdolliselta se, että tekisimme täällä jotain ratkaisuja ilman, että katsoisimme myös kansainvälistä kontekstia niin opetuksen kuin tutkimuksen saralla. Se oli uutta ja mullistavaa.

Lehikoista kiehtoi erityisesti tutkimuksen ja politiikan kietoutuminen yhteen Euroopan integraatioon osallistumisen myötä. Suomen kansainvälistyminen laajemmalla mittakaavalla kehitti myös korkeakouluopetusta sekä OKM:n ja yliopistojen yhteistoimintaa.

Nykyisin Anita Lehikoinen toimii OKM:n kansliapäällikkönä. Hän nauttii työstään ja työpaikastaan.

– Tämä on korkeakoulu- ja tiedepoliittinen näköalapaikka, jossa pystyy vahvasti vaikuttamaan asioihin. Yhteistyö eri ministeriöiden kanssa on koko ajan lisääntynyt. Se onkin tärkeää, koska kaikki OKM:n hallinnoimat alat vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Vastaavasti meidänkin on oltava kiinnostuneita ja tietoisia muiden ministeriöiden toiminnasta.

Kansliapäällikön päivät täyttyvät palavereista ja ministeriön sisäisistäkin asioista. Ministeriössä työskentelee melkein 300 henkilöä ja lisäksi on useita ohjattavia virastoja ja laitoksia. Korkeakoulukenttä on laaja, ja korkeakoulut ovat nykyisellään huomattavan autonomisia toimijoita.

– Sidosryhmäyhteistyö laajentuu laajentumistaan. Ministeriöni käsittelee asioita vauvasta vaariin ja vähän ylikin, koska OKM:lle kuuluvat myös kirkollisasiat ja sitä kautta esimerkiksi hautaustoimi. Opetuksen ja tutkimuksen lisäksi on kulttuuri, taide ja liikunta ja nuoriso, eli koko kansalaisyhteiskunnan toiminnot.

Lehikoinen oli keskeisesti toteuttamassa yliopistouudistusta, jonka myötä uusi yliopistolaki tuli voimaan 1.1.2010. Yliopistouudistuksen toteuttaminen oli merkittävä monen toimijan yhteistyöllä toteutettu ponnistus.

– Yliopistouudistuksen toteuttamisessa loksahtivat lopulta palaset paikalleen. Yleisen muutospaineen lisäksi mukana oli akateemisen puolen muutoshalu, poliittinen myötämielisyys ja elinkeinoelämän tuki. Asian läpivieminen tällä kombinaatiollakaan ei ollut helppoa, mutta uudistuksen tekeminen ilman laajaa sidosryhmäyhteistyötä ja avointa keskustelua ei olisi ollut mahdollista.

Kansliapäällikkö osallistuu vahvasti poliittiseen valmistelutyöhön ja toimeenpanoon. Julkisen talouden tilanne ja tasapainottamisen vaatimat säästöt ja rakenteelliset uudistukset ovat korostuneesti jatkuvasti esillä.

– Vaalikauden vaihtuminen on aina huikaiseva kokemus. Vaalikauden päättyessä käymme läpi, mitkä isot hankkeet on saatu vietyä loppuun ja sitten aloitamme valmistautumisen tulevaan. Hallitusohjelmien rakentamisessa olen virkani mukaisesti asiantuntijana miettimässä, mitkä ovat keskeisimmät ja parhaimmat työkalut, joilla yhteiskunnallisia muutoksia ja poliittisesti määriteltyjä tavoitteita saadaan toteutettua.

Vaalikauden vaihtuessa Lehikoisen työhön sisältyy myös perehdytystä uusille ministereille OKM:n toimialojen asioista. Työn monipuolisuus tuottaa Lehikoiselle innostuksen kipinän työpäiviin.

– Nautin siitä, että saan olla tekemisissä itseäni fiksumpien ihmisten kanssa. Arvostan kaikkia ministeriömme toimialoja myös henkilökohtaisesti - ne ovat minulle merkityksellisiä. Toimialoillamme luodaan jatkuvasti uutta, joten tapaan viisaita, luovia ja kriittisesti ajattelevia ihmisiä. Laaja kansainvälinen yhteistyö ja toisaalta vuorovaikutus kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja valtionhallinnon eri alojen kanssa opettavat koko ajan uutta.

Lehikoinen huolehtii omasta työssäjaksamisestaan harrastusten, erityisesti kirjallisuuden ja teatterin avulla.

– Omien poikieni ulkomaisten kumppaneiden avulla kansainväliseksi tullut perheyhteisö tuo uudenlaista iloa, pojantyttärestä puhumattakaan.

Lisäksi Lehikoinen on vuosien varrella oppinut sietämään sitä, että aika ei riitä kaikkeen.

– Toisaalta innostus ja kiinnostus työhön ja uuden oppimisen mahdollisuus antaa potkua: Aina en edes huomaa olevani töissä. Useinkaan OKM:n toimialojen seminaareihin tai muihin tilaisuuksiin osallistuminen ei tunnu työltä, koska saan niissä ihmisten ja uusien asioiden kohtaamisesta itselleni valtavan paljon.