Takaisin

Zachris Castrén

12.12.1868, Oulu – 31.1.1938, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1891, tohtori 1899 (uskonnonfilosofia, siveysoppi)
professorin arvo 1928, Helsingin yliopisto

Käytännöllisen filosofian (uskontofilosofian) dosentti 1903

Pohjalaisen osakunnan kuraattori 1899–1904
Pohjois-Pohjalaisen osakunnan kuraattori 1907–1908
Ylioppilaskunnan puheenjohtaja 1899–1903
Suomen Nuorison Liiton esimies 1899–1909
Valvojan vt. toimitussihteeri 1893 - 1894, päätoimittaja 1906–1908, 1914–1919
Helsingin työväenopiston ja sen suomenkielisen osaston johtaja 1914–1938

Nuorsuomalaisen puolueen perustajajäseniä, puolueen hallituksen jäsen 1906–1913 ja kansanedustaja 1909
Kansallisen Edistyspuolueen hallituksen jäsen ja ohjelmavaliokunnan puheenjohtaja 1925–1926

Kunnallisvirkamiesliiton varapuheenjohtaja 1919, puheenjohtaja 1920–1936
Henkisen Työn Yhtymän varapuheenjohtaja 1922–1934.

Kuva: Henkilökuva Helsingin työväenopiston Opistotalossa / taiteilija Kaapo Wirtanen 1938
Tekstit: Olli Siitonen

Työväenopiston kehittäjä

Zachris Castrén kuului kansanvalistusseuran johtokuntaan 1900-luvun alusta lähtien ja toimi sen puheenjohtajana vuodesta 1919 lähtien lähes kahdenkymmenen vuoden ajan aina kuolemaansa saakka. Lisäksi hänet valittiin vuonna 1914 vasta vuotta aiemmin perustetun Helsingin suomenkielisen työväenopiston johtoon. Castrén hyväksyi niin sanotun tannerilaisen elinolojen kehittämiseen tähtäävän sosialismin, mutta vastusti vallankumouksellista toimintaa. Hän katsoi, että pyrkimykset luokkajaon täydelliseksi poistamiseksi johtaisivat lopulta sosialistisen diktatuurin syntymiseen.

Pasifistina tunnettu Castrén ei uskonut väkivaltaan, vaan uudistusten tuli hänen mukaansa kummuta kansasta itsestään valistustyön kautta. Hän pyrki ajamaan rauhanomaista ratkaisua 1918 sisällissodan aikana osana K. J. Ståhlbergin johtamaa klubia. Sodan päätyttyä Castrén vetosi valkoisiin voittajiin punaisten säästämiksesi. Tasavaltalaisuutta ajanut tohtori ei pitänyt mielekkäänä hävinneen osapuolen systemaattista tuhoamista, sillä pelkästään toisen osapuolen etujen huomioiminen jättäisi mahdollisuuden kostomielialan syntymiselle.

Ammattiyhdistystoimintaan Castrén lähti sodan jälkeen, kun hänet valittiin ensin vuonna 1919 Suomen Kunnallisvirkamiesliiton varapuheenjohtajaksi ja liiton puheenjohtajaksi vuotta myöhemmin. Henkisen Työn Yhtymän (myöhemmin Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliitto, TVK) varapuheenjohtajaksi hän nousi vuonna 1922. Etujärjestöillä oli osansa jo 1800-luvun sosiaaliliberaalien kansalaisyhteiskuntakaavailuissa. Järjestöjen perusajatuksena oli toimia parlamentaarisen järjestelmän rinnalla.

Työväenopiston yhteydessä perustettiin vuonna 1939 Zachris Castrénin nimeä kantava säätiö, joka päätehtävänä on jakaa opiskelijoille apurahoja opiston ulkopuolella tapahtuviin jatko- ja täydennysopintoihin.

Helsingin suomenkielinen työväenopisto, Helsinginkatu 26.

Lähteet:

Takaisin