Muistoja on monia ja useimmat niistä mieluisia, mutta kaikkein mieluisimpia ovat oikeastaan ne vihoviimeiset kurssit ennen valmistumista. Olin ns. pitkän kaavan opiskelija ja ehdin olla työelämässä kymmenkunta vuotta opintojen aloittamisen ja valmistumisen välillä. Kun valmistuminen lopulta lähestyi, päädyin useisiin mielenkiintoisin keskusteluihin niin opettajien kuin muiden opiskelijoidenkin kanssa siitä, mitä sen jälkeen tapahtuisi.

Jos jotain olen työelämästä oppinut, niin sen, että humanistin on usein luotava itse oma ammattinsa ja roolinsa työelämässä. Englantilaisen filologian pääaineopiskelijoita ajatellaan usein tulevina opettajina, kielenkääntäjinä ja niin edelleen. Näiden valmiiden polkujen ulkopuolella on umpihanki, mutta myös villi ja ihana vapaus päättää itse omasta kohtalostaan ja siitä mitä todella haluaa tehdä. Toiveeni on, että tämä kerrottaisiin kaikille niille nuorille humanisteille, jotka tuskailevat ammatinvalintansa kanssa.