Teollisten prosessien simulointia kehittävän koulutusohjelmistotalon johtaja kysyi minulta kerran, mitä pelisuunnittelija oikeastaan tekee. Ei ole tyhjentävää vastausta, joka pätisi kaikissa tapauksissa, mutta on asioita, joita kaikki pelisuunnittelijat tekevät.

Pelisuunnittelijat antavat itsessään merkityksettömille ja usein arvottomille tapahtumille merkityksen pelaajan kannalta. Me saamme pelaajat välittämään siitä mitä he tekevät. Kysyjän tapauksessa pelisuunnittelijan mukanaolo muutti persoonattoman simulaation käyttäjän yritykseksi pyörittää kyseiseen prosessiin perustuvaa laitosta mahdollisimman tehokkaasti. Onnistuminen siinä on henkilökohtainen saavutus, joka tuottaa mielihyvää ja saa jatkamaan pelaamista.   

Maailma muuttuu 11 vuodessa ja peliala on yleensä tuon muutoksen kärjessä. Kun aloitin, Suomessa oli ehkä parikymmentä alan yritystä. Nykyisin niitä on kolmattasataa ja terävin kärki edustaa maailman huippua monella eri osa-alueella. Ne ovat edelleen voittopuolisesti ohjelmoijien, insinöörien ja graafisen alan ammattilaisten pyörittämiä, joskin yritysten kasvettua tiettyyn kokoluokkaan mukaan tulee myös kaupallisten alojen erikoisasiantuntijoita.

Useimmilla pelisuunnittelijoilla on ohjelmointitausta ja humanisti on pelialalla edelleen outo lintu. Haluan kuitenkin ajatella, että yleissivistävä koulutus tuo pöytään uudenlaisia tietoja ja taitoja, jotka auttavat pelinkehitystä kokeilemaan rajojaan ja ovat olleet osaltaan luomassa suomalaisen peliteollisuuden nykyistä kultakautta.