← Takaisin

Ville Keynäs

Ville Keynäs
6.3.1960, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1992 (yleinen kirjallisuustiede), Helsingin yliopisto

Toiminut päätoimisena suomentajana 1992-
Erilaisia hanttihommia eri väleissä: hoitoapulaisena Rinnekodissa, leffajulisteiden teipinirroittajana Elokuva-arkistossa, sisäpostilähettinä ja pakkaajana Stockmannilla sekä autonselvittäjänänä Polar Expressillä josta tuli jossakin vaiheessa Scansped.

Opettanut silloin tällöin kääntämistä Helsingin yliopiston järjestämillä kursseilla sekä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton mestarikurssilla.

Esimerkkejä suomennoksista
Georges Perec: Tiloja/Avaruuksia (1992), Claude Lévi-Strauss: Tropiikin kasvot (1997), Jean-Jacques Rousseau: Tutkielma ihmisten välisestä eriarvoisuudesta (2000), Georges Perec: Elämä käyttöohje (2006), François Rabelais: Pantagruelin kolmas kirja (2009), Philippe Claudel: Varjojen raportti (2009), Andreï Makine: Tuntemattoman miehen elämä (2010), François Rabelais: Pantagruelin neljäs kirja (2014).

Palkinnot
Tähtivaeltaja-palkinto 1993, 1994 ja 2002
Nuori voima -tunnustuspalkinto 1998
Maurice de Coppet’n rahaston palkinto 2007
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2008
Ranskan valtion Chevalier des arts et des lettres -kunniamerkki 2009
Mikael Agricola-palkinto 2010

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Ville Keynäs ja Tero Juutilainen (toim.)

Suomentaminen on vaikeinta…

…mitä voin kuvitella tekeväni.

En ole opiskellut yliopistossa ranskaa enkä suomen kieltä. Varsinkin jälkimmäistä toivoisin toisinaan lukeneeni. Esimerkiksi silloin, kun kollegat käyttävät keskustelussa vaikeita kielioppitermejä enkä ole varma, mistä puhutaan. Toisaalta katson, että kirjallisuustieteen opinnoista on ollut valtava hyöty. Uskon että minulla on aavistus siitä, miten kirjallisuus toimii.

Kun suomentaa pitempään, alkaa kehittyä jonkinlainen rutiini. Se on hyvä ja paha asia. Hyvä sen takia, ettei jokaista ongelmaa tarvitse enää pohtia yhtä kauan. Paha siksi, että jokainen teos on uniikki eikä valmiita ratkaisuja pitäisi olla.

Jos minulta kysytään, suomentajan tärkein taito on tietynlainen musikaalisuus. Kyky tulkita (=kääntää) sävellys (=alkuteksti) omalla soittimellaan (=suomen kieli).

Vaimoni Anu Partanen on myös suomentaja. Luemme aina toistemme käännökset. Opimme toisiltamme koko ajan lisää. Kaunokirjallisuuden ohella suomennamme Aku Ankkaa. Joskus harmittaa kun se tuntuu olevan ainoa, mistä meidät muistetaan.

Olen ollut Eino Leinon seuran hallituksessa sekä vuonna 2014 perustetun kääntäjien ammattiosasto KAOSin hallituksessa. KAOSin kautta olen mukana järjestämässä elokuussa 2015 Laukaassa järjestettäviä Järvilinnan kääntäjäpäiviä.

Kuva: Mika Federley​
Kuva: Mika Federley​

 

Kirjoittaja

Ville Keynäs

Ville Keynäs
6.3.1960, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1992 (yleinen kirjallisuustiede), Helsingin yliopisto

Toiminut päätoimisena suomentajana 1992-
Erilaisia hanttihommia eri väleissä: hoitoapulaisena Rinnekodissa, leffajulisteiden teipinirroittajana Elokuva-arkistossa, sisäpostilähettinä ja pakkaajana Stockmannilla sekä autonselvittäjänänä Polar Expressillä josta tuli jossakin vaiheessa Scansped.

Opettanut silloin tällöin kääntämistä Helsingin yliopiston järjestämillä kursseilla sekä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton mestarikurssilla.

Esimerkkejä suomennoksista
Georges Perec: Tiloja/Avaruuksia (1992), Claude Lévi-Strauss: Tropiikin kasvot (1997), Jean-Jacques Rousseau: Tutkielma ihmisten välisestä eriarvoisuudesta (2000), Georges Perec: Elämä käyttöohje (2006), François Rabelais: Pantagruelin kolmas kirja (2009), Philippe Claudel: Varjojen raportti (2009), Andreï Makine: Tuntemattoman miehen elämä (2010), François Rabelais: Pantagruelin neljäs kirja (2014).

Palkinnot
Tähtivaeltaja-palkinto 1993, 1994 ja 2002
Nuori voima -tunnustuspalkinto 1998
Maurice de Coppet’n rahaston palkinto 2007
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2008
Ranskan valtion Chevalier des arts et des lettres -kunniamerkki 2009
Mikael Agricola-palkinto 2010

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Ville Keynäs ja Tero Juutilainen (toim.)

← Takaisin