Musiikkilehti Rumban päätoimittajuus jäi Viljami Puustisella viiden vuoden mittaiseksi. Myös rockhistoriikit on vähäksi aikaa tehty. Nyt hän keskittyy kirjoittamaan Suomen 1800-luvun lopun kulttuurihistoriasta.

– Olen tällä hetkellä tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Toki haluan tehdä kuukausipalkkaista alan työtä, mutta päätoimittajan tai toimituspäällikön tehtäviä ei ole tarjolla maamme nykyisen taloustilanteen takia. Pahinta on, että jatkuvien säästötoimien ja irtisanomisien takia lehdet tekevät kuolemaa. Etenkin henkisesti.

Puustinen on tottunut hyödyntämään kirjastoja ja arkistoja kirjoituksissaan. Kun Puustinen tekee artistihaastattelua tai muuta henkilöjuttua lehteen, hän aloittaa aina taustamateriaalin etsimisellä. Hän on luonnollisesti tarvinnut tietokirjoihinsa monenlaista lähdeaineistoa.

– Yliopistossa opin käsittelemään valtavia aineistoja, etsimään tietoa eri kirjastoista ja arkistoista. Myös lähdeaineistojen käyttämisen ja oikeanlaisen siteeraamistavan opin yliopistossa.

Esimerkiksi seuraavaa kirjaansa varten Puustinen selvittelee tietyn huvilan sijaintia Porvoon Sikosaaressa. Hän on jo löytänyt kirjallista lähdeaineistoa, mutta se ei aivan riitä kirjoittamistyöhön.

– Minun on tongittava lisää paikallishistoriaa, soiteltava museoihin ja käytävä taas paikan päällä päästäkseni 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnelmaan kiinni. Taustatyö on tehtävä hyvin ennen kuin voi mitenkään keskittyä kirjoittamiseen.

Tuleva kirja kertoo Akseli Gallen-Kallelasta ja hänen isoveljestään Claes Uno Gallénista. Kansallistaiteilijasta on saatavilla paljonkin aineistoa, mutta Uno Gallénin elämänvaiheet ovat pitkälti hämärän peitossa.

– Akseli ja Uno elivät tiiviisti yhdessä lapsuuden Tyrväällä ja kouluvuodet Helsingissä. He kokivat vielä yhdessä Kämp-ajat ja 1890-luvun Suomen kulttuurin nousun, mutta Unon muutettua New Yorkiin 1902 välit katkesivat. Haen siis Unon tarinaa, miksi hän muun muassa valitsi virkamiehen uran, eikä viulistin ammattia, johon hänellä oli kuulemma lahjoja ja mahdollisuus.