Lukion jälkeen Viljami Puustinen kävi armeijan ja ehti valmistumaan yo-merkantiksi sekä hakemaan opiskelupaikkaa muun muassa Tampereelta ja Jyväskylästä, ennen kuin löysi oman alansa Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta.

Puustinen oli Espoonlahden kauppaoppilaitoksessa, kun 1990-luvun lama-aalto iski Suomeen. Aiempina vuosina saman koulun opiskelijat oli kiskottu suoraan pulpeteista hyviin työpaikkoihin. Vuonna 1992 tilanne oli toinen.

– Headhunterit eivät enää pörränneet koulun pihassa eikä siellä näkynyt opiskelijoiden työsuhdeautojakaan. Minun onneni oli päästä työharjoittelun kautta tiskin taakse Fazerin levykauppaan. Viihdyin siellä pari vuotta kunnes iski tunne, että elämässä on tehtävä muutakin ja se vaatii lisää opiskelua.

Puustinen pyöri useamman vuoden Helsingin harrastajateattereissa. Kellariteatterissa hän tutustui kaveriin, joka opiskeli teatteritiedettä yliopistossa.

– Olin siinä vaiheessa yrittänyt muutaman kerran päästä teatterikorkeakouluun enkä edes tiennyt teatteritieteen oppiaineesta. Jo pääsykokeissa olin varma, että nyt löytyi minun juttuni. Tunsin paloa alaa kohtaan ja asennoiduin hakemiseenkin tavoitteellisemmin.

Yliopisto-opintojen aikana Puustinen koki, että työ- ja harrastajateatterikokemuksista oli kertynyt tärkeää elämänviisautta. Vaikka opiskelu kesti lopulta 12 vuotta, Puustisella oli napakka sivuainevalikoima. Yleinen kirjallisuustiede, uskontotiede ja folkloristiikka olivat aineita, joiden hän uskoi tarjoavan yleissivistystä ihmiskunnan henkisestä historiasta.

– Jatkoin harrastajateatterihommissa vuoteen 1998 asti. Teatteriharrastelut toki verottivat opiskelutahtia, mutta antoivat lisämotivaatiota uida syvemmälle kirjallisuuteen ja teatteritieteeseen.

Puustinen kirjoitti opintojen ohessa teatteriarvioita ja muita lehtijuttuja. Tie vei myös tekemään ensimmäistä tietokirjaa: This is USA – Hellsinki rock&roll underground ‘89–‘99 ilmestyi vuonna 2000. Tutkinnon suorittaminen oli lähellä jäädä toteutumatta. Pelastuksena toimi Puustiselle tärkeän teatteritieteen professorin, Pirkko Kosken eläköityminen.

– Koski oli ottanut minut sisälle opiskelemaan, jaksanut vuosien ajan kertoilla juttuja muun muassa Jouko Turkasta ja tsempata opintojeni kanssa. Havahduin gradun tekemisen ja maisterin tutkinnon suorittamisen tärkeyteen, kun huomasin opintojeni vanhentuvan ja Kosken jäävän eläkkeelle. Rehellisesti sanottuna minua hävetti, että en ollut tehnyt opintoja valmiiksi aikaisemmin.

Pro gradun Puustinen teki Kristian Smedsin ohjaustavasta esityksessä Rautavaara – Oulunkylän tähti. Yhtä aikaa gradun viimeistelyn kanssa hän teki toista tietokirjaansa 22-Pistepirkko (2005). Filosofian maisterin paperit Puustinen kävi pokkaamassa kesällä 2006.