Filosofian, sosiologian ja estetiikan opintojen kautta kertyneestä osaamisesta on valokuvaaja Veikko Somerpurolle usein hyötyä kuvaustilanteissa.

– Asioiden ajatteleminen automaattisesti eri näkökulmista auttaa valokuvaajaa. Jokainen kuvaustilanne on ainutlaatuinen, ja jokaisella keikalla pitää huomioida useita eri asioita. Lisäksi kuvattavien kanssa on osattava nopeasti löytää keskusteluyhteys, oli sitten kameran edessä poliitikko, professori, kirjailija tai yritysjohtaja.

Hyvä kuva myy kuvaajaa puolestaan. Kun WSOY:n kirjanmuotoilija Marjaana Virta näki Somerpuron Yliopisto-lehteen vuonna 1999 ottamia kuvia estetiikan professori Aarne Kinnusesta, niin pian Somerpuro sai kuvaustilauksia WSOY:n kustantamosta. Siitä lähtien hän on kuvannut WSOY:n kirjailijoita mainoskuviin ja kirjojen kansiin.

– Suoritin siviilipalveluksen valokuvaajana Annantalossa 1999–2000. Samalla pääsin opettelemaan digitaalista kuvankäsittelyä. Minulla ei tuossa vaiheessa ollut edes omaa tietokonetta. Ensimmäisten minua työllistäneiden lehtien joukossa olivat muun muassa Studentbladet, Nuorisotyölehti, Yliopisto-lehti ja Yliopistolainen-lehti.

Yliopisto-lehti on WSOY:n ohella yksi Somerpuron pitkäaikaisimmista työllistäjistä.

– Yliopisto-lehden toimitus on minulle työyhteisö. Siellä oikeasti välitetään avustajista. Yhteiset pikkujoulut ja kevätretket ovat odotettuja tapahtumia.

Tyypillinen Yliopisto-lehden kuvauskeikka alkaa sillä, että jutun toimittaja tai lehden graafikko Maisa Puranen ottaa yhteyttä. Jo kauan lehteen kuvanneena Somerpuro tuntee lehden visuaalisen maailman ja sivupalstojen muotovaatimukset kuville, joten kuvauskeikalle on helppo lähteä.

– Etenkin laajempien artikkelien kohdalla ideoimme yhdessä lehden toimituksen kanssa kuvitusta. On hienoa, että kuviin halutaan jokin syvempi idea eikä vain potrettimaista poseerausta. Kuvaajana huomioin aina jutun sisällön ja kuvattavan henkilön persoonan. Onnistunut kuva puhuttelee ja kertoo ilman sanoja.

Somerpuro on tunnettu kuvaaja Helsingin yliopiston sisällä. Hän on kuvannut suuren osan professoreiden edustuskuvista ja toimii luottokuvaajana erilaisissa tapahtumissa.

– Yliopistolaiset usein luulevat, että olen yliopiston palkkalistoilla. Suurin osa asiakkaistani on kuitenkin yliopiston ulkopuolelta. Teen henkilökuvauskeikkoja monenlaisille yrityksille. En tiedä, onko sattumaa, että minulta kuvia tilaavista ammattijärjestöistä yllättävän monet liittyvät akateemiseen maailmaan, esimerkiksi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto.