← Takaisin

Uno Lindelöf

Uno Lorenz Lindelöf
30.3.1868 Helsinki – 7.2.1944 Helsinki

Filosofian kandidaatti 1888, filosofian tohtori 1890, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Englantilaisen filologian professori 1921–1936, vt. professori 1937–1938, Helsingin yliopisto
Germaanisen filologian dosentti 1892–1907, englantilaisen filologian ylimääräinen professori 1907–21, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Latinan opettaja 1892–1897, saksan opettaja 1892–1902, Nya svenska läroverket

Ritariston ja aatelin edustaja valtiopäivillä 1897–1906, kansanedustaja 1909–1914, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja 1909–1913, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1909–1911

Uusfilologisen yhdistyksen sihteeri 1890–1899, Nya svenska läroverketin johtokunnan puheenjohtaja 1903–, Suomen Tiedeseura jäsen 1909, ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1902–1936

Suomen Valkoisen Ruusun Komentaja 1929, Valtion virka-ansiomerkki XL, Saksan Rautaristi 2. lk. 1920

Kuva: Museovirasto
Kirjoittaja: Lauri Lönnström

Kaupunkilainen poliitikko

Helsingissä syntynyt ja kasvanut Uno Lindelöf oli sydämeltään kaupunkilainen eikä hän viihtynyt suvun kesänviettopaikassa Kuusisaaren luonnossa. Uno asui yhdessä veljensä matematiikan professori Ernst Lindelöfin kanssa Helsingin Hietalahden rannassa.

Uno Lindelöf otti ensimmäiset askeleensa poliittisella uralla toimiessaan ritariston ja aateliston edustajana säätyvaltiopäivillä vuosina 1897–1906. Muutaman vuoden tauon jälkeen hän palasi uudelleen tekemään kansallista politiikkaa, kun hänet vuonna 1909 valittiin eduskuntaan Ruotsalaisen Kansanpuolueen riveistä. Samaisena vuonna Lindelöf astui myös kotikaupunkinsa kunnallispolitiikkaan toimimalla Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä vuoteen 1911 asti. Koulu- ja kulttuurikysymykset olivat hänen erikoisalaansa, mikä johti hänen valintaansa eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajaksi. Laajan sivistyneisyyden, tahdikkuuden, vaatimattomuuden ja valloittavan olemuksen omannut Lindelöf oli kuin luotu politiikkaan, joten hän sai politiikan piirissä monia luottamustehtäviä. Eduskunnan Lindelöf jätti jo vuoden 1914 alussa, mutta jatkoi poliittista toimintaa RKP:n hallinnollisissa tehtävissä vielä neljän vuoden ajan.
 

Säätytalo valmistui säätyvaltiopäivien kokouspaikaksi vuonna 1891 ja se sijaitsee osoitteessa Snellmaninkatu 9-11. Kuva: Brander Signe, Helsingin kaupunginmuseo.​
Säätytalo valmistui säätyvaltiopäivien kokouspaikaksi vuonna 1891 ja se sijaitsee osoitteessa Snellmaninkatu 9-11. Kuva: Brander Signe, Helsingin kaupunginmuseo.​

Lähteet:

  • S. Nevanlinna, Lindelöf, Uno (1868–1944), Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.7.2015.
  • Uno Lindelöf, Entiset kansanedustajat 1907–2014. Viitattu 10.7.2015.
Kirjoittaja

Uno Lindelöf

Uno Lorenz Lindelöf
30.3.1868 Helsinki – 7.2.1944 Helsinki

Filosofian kandidaatti 1888, filosofian tohtori 1890, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Englantilaisen filologian professori 1921–1936, vt. professori 1937–1938, Helsingin yliopisto
Germaanisen filologian dosentti 1892–1907, englantilaisen filologian ylimääräinen professori 1907–21, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Latinan opettaja 1892–1897, saksan opettaja 1892–1902, Nya svenska läroverket

Ritariston ja aatelin edustaja valtiopäivillä 1897–1906, kansanedustaja 1909–1914, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja 1909–1913, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1909–1911

Uusfilologisen yhdistyksen sihteeri 1890–1899, Nya svenska läroverketin johtokunnan puheenjohtaja 1903–, Suomen Tiedeseura jäsen 1909, ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1902–1936

Suomen Valkoisen Ruusun Komentaja 1929, Valtion virka-ansiomerkki XL, Saksan Rautaristi 2. lk. 1920

Kuva: Museovirasto
Kirjoittaja: Lauri Lönnström

← Takaisin