Uno Cygnaeus syntyi Hämeenlinnassa perinteikkääseen pappissukuun vuonna 1810. Perhe muutti Janakkalaan Leppäsuin kartanoon Hämeen läänin veromestarina toimineen Jakob-isän kuoltua Uno-pojan ollessa kahdeksan vuotias. Ryttylän kartanon kotikoulussa koetut ajan kuvaan kuuluneet brutaalit kasvatusmenetelmät vaikuttivat mitä luultavimmin Cygnaeuksen myöhempään toimeen koulutuksen uudistajana.

Cygnaeus ehti aloittaa korkeakouluopintonsa Turun Akatemiassa ennen vuoden 1827 paloa ja yliopiston muuttoa Helsinkiin. Hän kaavaili alkuun lääkärin uraa, mutta taloudelliset seikat ajoivat verrattain vauhdikasta opiskelijaelämää viettäneen nuorukaisen työllistämään itsensä osa-aikaisena yksityisopettajana. Hän opiskeli yliopistolla samaan aikaan eri tiedekunnissa ja valmistui lopulta filosofian kandidaatiksi vuonna 1836 pääaineinaan eläintiede ja historia. Seuraavana vuonna Cygnaeus opiskeli teologiaa ja hänet vihittiin papiksi.

Aikansa teologista yliopisto-opetusta kritisoinut Cygnaeus ei alkuun kokenut papin kutsumusta täysin omakseen, ja etenkään rippikouluopetuksen käytäntö ei vastannut hänen ihannettaan nuorison sivistämisestä. Uskonnon rooli korostui kuitenkin myöhemmin hänen sivistysajatuksissaan. Toimittuaan kaksi vuotta Viipurin kirkkoherran apulaisena Cygnaeus otti viisivuotisen papin pestin venäläis-amerikkalaiselta kauppakomppanialta, mistä alkoi 9 kuukautta kestänyt laivamatka Alaskaan Novo-Arkangeliin (nyk. Sitka).

Pestin aikana Cygnaeus kierteli siirtokunnassa tavaten alueen asukkaita ja keräten laajaa eläintieteellistä kokoelmaa, johon kuuluneet trooppiset nisäkkäät ja linnut hän lahjoitti Helsingin yliopistolle. Sitka ei suoranaisesti ollut Cygnaeuksen mieleen, mutta pestin aikaiset kokemukset avarsivat hänen maailmankuvaansa. Kokemustensa pohjalta Cygnaeus kehitteli uskonnolle pohjaavaa käsitystä vapauden, veljeyden ja tasa-arvon sisäistämisestä kasvatukseen.

Alaskasta palattuaan Cygnaeus asui vuoteen 1958 asti Pietarissa toimien Pyhän Katarinan ruotsalaisen seurakunnan pappina ja uskonnosta vastaavana opettajana useissa eri yhteyksissä. Pietarin aikoina hän tutustui pedagogiasta kiinnostuneisiin saksalaisiin opettajiin. Samalla tutuiksi tulivat muun muassa F. W. A. Fröbelin  ja Heinrich Pestalozzin kasvatusta käsittelevät teokset.

Cygnaeuksen tanssiharrastusta ja muita sosiaalisen elämän rientoja ei pidetty kaiken kansan keskuudessa papille soveltuvina. Näin ollen parisuhdejuorut seurasivat häntä maailmanmatkoilla. Cygnaeus avioitui Pietarissa asuessaan helsinkiläisen pankkivirkailijan tyttären Anna Charlotta Axianne Diederichsin kanssa vuonna 1854, ja parille syntyi neljä lasta.

Lähteet:

• Luukkanen, Tarja-Liisa, Cygnaeus, Uno, kansallisbiografia-julkaisu, SKS (luettu 5.10.2015).
• Siltala, Juha, Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa. Otava, 1999.
• Uno Cygnaeus, wikipedia-artikkeli (luettu 5.10.2015).