Tuuli Merikoski

Tuuli Sisko Merikoski
22.11.1967, Tampere

Executive Masters in Sports Organization Management (MEMOS), 2007, Université Lyon 1; johtamisen erikoisammattitutkinto, 2001 Suomen Urheiluopisto; filosofian Maisteri, 1998 (yleinen kielitiede) Helsingin yliopisto

Huippu-urheilukoulutuksen kehittämispäällikkö, Helmi Liiketalousopisto, Helsinki, 2011–
Urheilijoiden opinto- ja urasuunnittelun asiantuntija, Suomen Olympiakomitea ry, 2001–2011
Toiminnanjohtaja, Suomen ammatillisten oppilaitosten kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry., 1999–2001
Liikuntasihteeri, Suomen ammatillisten oppilaitosten kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry., 1998
Huippu-urheilija, Suomen Urheiluliitto ry. 1987–1994

Suomen Olympiakomitean hallitus 2012–
Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön hallituksen puheenjohtaja 2014–
Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhea-säätiön hallitus 2014–
Tampereen Pyrinnön hallitus 1998–

Lukuisia asiantuntijaluentoja ja work shoppeja urheilu- ja koulutusorganisaatioissa, useita artikkeleita opiskelun ja urheilun yhdistämisestä sekä urheilijan urasuunnittelusta.

“Dual Career in Finland” teoksessa Sport, Education and Training in Europe. A dual career for a dual life. 2015.

”Urheiluakatemiasta tukea opiskeluun ja huippu- urheiluun. Akatemioiden tarjoamia mahdollisuuksia ei vielä ole täysin oivallettu.” (mukana Jari Lämsä, Asko Härkönen) Liikunta & Tiede 2-3/2009.

Opiskelevien urheilijoiden taloudellista tilannetta selvittävän työryhmän muistio, Opetusministeriö 2004.

”Onnellisen naisen paluu” teoksessa Juoksun hurma ja tuska. suomalaisen kestävyysjuoksun kuva. 1994.

Naisten 800m Suomen ennätys (2.00,59) vuodesta 1991, edelleen voimassa

Kuva: Anu Laitila
Teksti: Tuuli Merikoski (Olli Siitonen, toim.)

Haaveeni

Haaveilen, että saan elää täyteläistä elämää – arkea ja juhlaa – aviopuolisoni Erkin ja muiden läheisteni kanssa.

Haaveilen, että saan liikkua päivittäin, että saan liikkuessani purkaa energiaa ja samalla ottaa sitä vastaan.

Haaveilen, että saan tehdä jatkossakin mielekästä työtä oppimisen, itsensä kehittämisen, urheilun ja johtamisen saralla yhdessä innostuneiden ihmisten kanssa.

Haaveilen, että voin vaikuttaa myönteisesti urheilu-uran tuottaman pääoman arvostuksen lisäämiseen. Haluan auttaa urheilijoita silloin, kun urheilu-ura on päättymässä. Tähän siirtymävaiheeseen liittyy paljon muutosta ja luopumista mutta myös uusia mahdollisuuksia. Haluan olla luomassa toimivaa tukijärjestelmää.

Haaveilen, että osaan nauttia pienistä asioista: aamuisesta torikahvista, käsi kädessä kävelemisestä, nuoren urheilijan läpimurrosta, iltaisesta lukuhetkestä, Johanna Kurkelan hauraanherkästä äänestä, hulluttelusta ystävieni kanssa, elämisen keveydestä ja mielen tyyneydestä.

Haaveilen, että voin olla muille ihmisille iloksi, avuksi ja hyödyksi. Että osaan kuunnella herkällä korvalla kanssaihmisen ääntä ja reagoida tarpeen mukaan.

Haaveilen, niin haaveilen… kuiskaanko tämän hiljaisesti, haaveilen, että saan olla joku päivä isoäiti, mummi, mummo, miksi minua sitten kutsuttaisinkaan…

Kirjoittaja Tuuli Merikoski ja Olli Siitonen (toim.)