Takaisin

Tuomas Heikkilä

Tuomas Mikael Heikkilä
26.1.1972, Helsinki

Filosofian maisteri 1996, filosofian lisensiaatti 1997 ja filosofian tohtori 2002 (yleinen historia), Helsingin yliopisto
European Diploma in Medieval Studies 1997 (keskiajantutkimus, Biblioteca Apostolica Vaticana)

Yleisen historian dosentti 2003–, Helsingin yliopisto
Yleisen historian ja kirkkohistorian dosentti 2006–, Helsingin yliopisto
Suomen historian dosentti 2013–, Turun yliopisto

Johtaja 2013–, Suomen Rooman-instituutti (Villa Lante), Rooma
Yleisen historian ja kirkkohistorian yliopistonlehtori 2003, 2005–2007, 2010–2013, Helsingin yliopisto
Vastuullinen johtaja, Studia Stemmatologica -tutkimusverkosto 2009–2012
Vastuullinen johtaja, Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa -tutkimushanke 2006–2011
Visiting Research Fellow, Swedish Collegium for Advanced Study, Uppsala 2010
Yleisen historian professori 2004 ja 2008–2009, Helsingin yliopisto
Asiamies 2002–2007, Säätiö Institutum Romanum Finlandiae
Akatemiatutkija 2007, Suomen Akatemia
Euroopan historian tohtoriassistentti 2004 ja assistentti 1999–2003, Helsingin yliopisto
Tutkija 1998–2001, Diplomatarium Fennicum, Kansallisarkisto
Yleisen historian tutkija 1997–1998, Helsingin yliopisto

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: sydänkeskiajan luostarilaitos, keskiaikaiset pyhimyskultit, keskiajan ja renessanssin kirjallinen kulttuuri, tietokoneavusteinen stemmatologia, digitaaliset ihmistieteet, aika myöhäisantiikista renessanssiin

Palkinnot ja erityissaavutukset
Suomen keskiajantutkimuksen seuran Valoisa keskiaika -palkinto 2012
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootion yliairut 2010
Lauri Jäntin säätiön kunniamaininta 2010
Vuoden kristillinen kirja -palkinto (yhdessä Liisa Suvikummun kanssa) 2009
Kutsuttu Helsingin yliopiston Tiedemies-kunniakodin haltijaksi 2006
Vuoden tiedekirja -kunniamaininta 2006
Yrjö Koskinen -mitali 2006
Vuoden historiateos 2005
Suomalaisen Tiedeakatemian väitöskirjapalkinto 2003
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootion priimustohtori 2003
Snellman-säätiön gradupalkinto 1997

Tekstit: Tuomas Heikkilä (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Pyhän Henrikin jäljillä

Suuri yleisö voi yhdistää Tuomas Heikkilän pyhän Henrikin ja Lallin nimiin. Vuosikymmen sitten media kohisi nuoren tutkijan tuloksista, joiden mukaan kaikkien tuntemaa pyhää Henrikiä ei voida pitää suoraan historiallisena henkilönä. Koska pyhän Henrikin mukana myös suomalaisten rakastama arkkipahis Lalli – Köyliön suurin poika – katoaisi historiankirjojen lehdiltä, kohu poiki myös Helsingin Sanomien etusivulla julkaistun leikkimielisen tappouhkauksen ja kutsun saapua Köyliöön selvittelemään asiaa.

Todellisuudessa Heikkilän tutkimus koski kuitenkin Pyhän Henrikin legendaa, kansalliskirjallisuutemme vanhinta alkujuurta. Latinankielinen teksti laadittiin Turussa 1200-luvun lopulla, ja se on varhaisin tunnettu varmuudella Suomessa laadittu kirjallinen teos. Heikkilä jäljitti legendan käsikirjoitusversioita ympäri Eurooppaa – ja löysi niitä kymmenittäin. Kyseessä oli todellinen kirjallinen hitti, kulttuuriviennin menestystuote ante litteram. Syynä oli tekstin itsestään selvä kansainvälisyys: se tavoitteli ulkomaisia esikuvia ja oli laadittu keskiajan yleiskielellä, latinaksi. Samalla se oli kuitenkin Suomen luomiskertomus: se kertoi virallisen version siitä, miten Suomi oli kristillistetty ja liitetty osaksi Ruotsin valtakuntaa. Heikkilän useaan otteeseen palkittu tutkimus sisälsi myös tekstin tieteellisen edition.

Kysymys pyhän Henrikin historiallisuudesta oli tutkijalle vain sivupolku, olihan asiaa tunteville ollut jo pitkään selvää, että Henrikin hahmo on klassinen myyttikasauma. Taustalla on epäilemättä Suomen kristillistämiseen liittynyt todellinen henkilö, jonka ympärille on vuosisatojen mittaan koottu kulloinkin tarvittuja ja haluttuja piirteitä. Henrikin ympärille noussut kohu osoittaa, kuinka kaukaisillakin tutkimuskohteilla voi olla merkitystä modernissa arjessa.

Kuva: Tuomas Heikkilän arkisto.

 

Takaisin