Tuija Peltomaa oli ylioppilaskirjoitusten jälkeen epävarma siitä, mihin haluaa jatkaa. Korkeakouluvalinnan lisäksi päänvaivaa aiheutti myös mahdollisen oppialan päättäminen. Kaverit arvailivat Peltomaan hyvän kielitaidon johdattelevan hänet tulkin tai diplomaatin uralle. Kiinnostus historiaan ja taiteeseen oli kuitenkin vahvempi.

– Minulla oli vähän sellainen tilanne siinä vaiheessa, kun pyrin opiskelemaan, että lähdenkö tekemään taidetta vai lähdenkö tutkimaan sitä. Minä sitten kokeilin pääsykokeissa vähän sitä sun tätä, muun muassa hain Teatterikorkeakouluun. Pääsykokeet menivät oikeastaan aika hyvinkin, mutta mihinkään en päässyt sisälle.

Ensimmäisiä pääsykokeita seuranneen vuoden aikana Peltomaa vakuuttui siitä, että nimenomaan taiteen tutkiminen olisi enemmän hänen alaansa. Taustalla oli osittain lapsuudenperheen tapa, jossa päivällispöydän ääressä harjoiteltiin väittelyjä aiheista kuin aiheista. Taidehistorian opinnot alkoivat Helsingin yliopistossa syksyllä 1986.

Taiteen tekeminen jäi varjoon vain vähäksi aikaa, sillä jo opintojen loppuvaiheessa, kuten nykyäänkin,   Peltomaa opettaa samoissa opinahjoissa, mihin aikoinaan pyrki.

– Valmistumisen jälkeen olen tarttunut avoimiin oviin ja astunut niistä ilman, että olisin hirveän tietoisesti tehnyt mitään erityistä urasuunnitelmaa. Olen aina mennyt siihen suuntaan, mikä tuntuu kiinnostavalta, mitä haluaa kokeilla ja missä haluan kokeilla omia kykyjä.

Ensimmäiset työtehtävät löytyivät museoalalta ja opetustehtävistä, mutta pitkäaikaisempiin työtehtäviin taidekaupan alalle Peltomaa päätyi vahingossa. Tuuraustyönä alkaneet tehtävät Hagelstamin huutokaupassa päätyivätkin kestämään 18 vuotta.

– Olin jättämässä kustantajalleni kirjani käsikirjoitusta, joka käsitteli käytännössä samaa aihetta kuin graduni, eli keramiikkaa ja taiteilija Michael Schilkiniä. Samalla minulta kysyttiin, että pääsisitkö tuuramaan, koska nyt on vähän vajetta huutokaupan henkilöstössä. Minä kysyin, milloin aloitan. Vastaukseksi tuli, että huomenna kello 9. Siinä vaiheessa hetken aikaa mietin ja totesin, ”joo, enköhän saa kaiken muun järjestymään.”

Tuija Peltomaa on tullut monille tutuksi Ylen suositusta Antiikkia, antiikkia -ohjelmasta. Vuonna 1997 alkanut ohjelma on tuonut antiikkimaailmaa lähemmäksi suurta yleisöä. Peltomaa oli tekemässä ohjelman pilotteja kesällä 1997, mutta jättäytyi kiireen takia pienelle tauolle ja palasi ruutuun jälleen 2000-luvun alkupuolella - tällä kertaa asiantuntija-arvioitsija rooliin.