Ensimmäisenä tulee mieleen musiikkitieteen laitoksen studion epäviralliset 40-vuotisjuhlat 2002. Siellä kävin mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa studion alun perin 60-luvulla rakentaneen Erkki Kurenniemen kanssa. Kurenniemihän rakensi myös edistyksellisiä sähkösoittimia ja teki yhteistyötä esimerkiksi M. A. Nummisen kanssa.

Tunnen jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta tähän 60-luvun underground-meininkiin, ja olisin varmasti ollut mukana niissä kuvioissa jos olisin elänyt tuolloin. Yleensäkin tutustuminen erilaisiin ihmisiin yliopistolla on ollut hienoa, ja monista opiskeluaikojen tutuista on tullut myös yhteistyökumppaneita myöhemmin.

Paljon hyviä muistoja on toki jäänyt mieleen myös itse opinnoista. Pidän humanistista koulutusta hyvin arvokkaana asiana; mitä enemmän tietää erilaisista yhteiskunnan ilmiöistä, historiasta, taiteesta, filosofioista ynnä muusta, sitä vähemmän mustavalkoisena maailma näyttäytyy.

Kaikki pitkäjänteinen pohdinta, tutkiminen, ja taiteen tekeminen on ensiarvoisen tärkeää. Sen hyötyä ei voi mitata rahassa, mutta ilman sitä meistä tulee aivottomia ja tahdottomia zombieita.