Ensikosketus Dostojevskiin oli karmaiseva. 16-vuotias Tomi Huttunen ahmi Rikoksen ja rangaistuksen kahdessa vuorokaudessa ja sai siitä suorastaan fyysisiä oireita. Kirjan vaikutuksesta hän päätyi kirjoittamaan hyvälle ystävälleen houreisen kirjeen, jonka olisi seuraavana päivänä halunnut peruuttaa.

– En muista, että mikään lukukokemus olisi nyrjäyttänyt samalla tavalla, muistelee Huttunen, joka on tätä nykyä venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori.

Huttusen mukaan venäläinen kirjallisuus on täynnä vastaavia shokkiefektejä. Kenties siksi se kiehtoo häntä niin paljon.

1990-luvulla Huttunen vietti aikaa Pietarissa opiskellen ja työskennellen lasten parissa. Hän viihtyi valtavan hyvin. Elämä tuon ajan Venäjällä tarjosi kirjallisuudesta tuttuja ääritunteita.

– Aina kun palasin Suomeen, tuntui kuin olisin joutunut hidastettuun filmiin. Kaikki liikkuivat, puhuivat ja tunsivat hitaammin. Ja vähemmän.

Nyt Venäjä on muuttunut. Huttunen vieraili hiljattain Nižni Novgorodissa ja hämmästeli sen neuvostoliittolaista tunnelmaa. Toisaalta Pietari on yhä hengeltään täysin eurooppalainen.

Graduonnea

Huttunen pääsi opiskelemaan Venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistoon vuonna 1992. Kun fuksiaisissa keskusteltiin Gogolista, Gorkista ja Harmsista, hän tunsi tulleensa kotiin.

Professorina Huttunen on hieman huolissaan siitä, miten huonosti nykyopiskelijat keskimäärin tuntevat klassikot tullessaan yliopistoon. Sitä enemmän hän ilahtuu nähdessään näiden innostuvan lukemisesta. Hän vie opiskelijansa tutustumaan Slaavilaiseen kirjastoon ja on luonut sinne oppimistehtäviä yhteistyössä kirjastonhoitajien kanssa.

Kansalliskirjastoon kuuluva Slaavilainen kirjasto on Huttuselle itselleen tuttu ja rakas paikka. Kansalliskirjasto valitsikin hänet tänä syksynä Vuoden asiakkaaksi.

– Gradunteko oli onnellista aikaa, koska sain olla niin paljon kirjastossa. Se minut ajoi tutkijaksi – koko ajan veri veti kirjastoon.

Venäläistä avantgardea tutkiva Huttunen tekee tiivistä yhteistyötä paitsi venäläisten tutkijoiden, myös kirjailijoiden, taiteilijoiden ja muusikoiden kanssa, joita hän on kutsunut luennoimaan ja keskustelemaan. Ensi keväänä vierailulle tulee netissä ilmestyvän kulttuurilehti Coltan toimitus, joka on joutunut kokemaan viranomaisten painostusta.

– Voimme olla välittäjinä ja tarjota kohtaamispaikan idästä ja lännestä tuleville tutkijoille ja kulttuuriväelle. Mikään ei ole tärkeämpää kuin vuoropuhelu, ja meillä on hyvät mahdollisuudet edistää sitä.

Tomi Huttusen kirjavinkki: Vastasuomennettu anekdoottikokoelma Harmsiaadi… ja he kaikki rakastivat venäläistä kirjallisuutta johdattaa aiheeseen vitsien kautta.

Tämä Tomi Huttusen haastattelu on julkaistu Yliopistolainen 4/2014 ja se löytyy Helsingin yliopiston Flamma-intranetistä.